|
 A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 2005 nro 1 (89) ISSN 0356-0791 (Painettu)
Takarivi: Kauko Leiwo ja Liisa Leiwo, Anni Pöyhönen, Erkki
Hirvensalo, Eeva Aaltio, Antero Pankakoski, Anita Pöyhönen, Mikko Pöyhönen,
Yrjö Pöyhönen, Jouni Kouri, Helli Valtavuo, Ahti Kalinainen, Toivo Valtavuo,
Toivi Valtavuo. SISÄLLYS
Kuvat Suvun arkistot, Haapaveden kaupungin kotisivut A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry Esimies: Toimitus: PUHEENJOHTAJAN PALSTAKuten huhtikuisessa jäsenkirjeessä mainitsin, tämän vuoden sukukokous pidetään jo kesällä, tarkemmin sanoen 23.-24. heinäkuuta Haapavedellä. Monet nuoremman ikäpolven sukulaiset saattavat hyvinkin kysellä, miksi menemme Haapavedelle, mitkä siteet yhdistävät meitä A. J. Europaeuksen jälkeläisiä tuohon Pohjois-Pohjanmaan aikoinaan "haapavetisistä" hyvinkin tunnettuun suksipitäjään. Perimmäinen syy on tietysti se, että yhden sukuhaaramme kantavanhemmat, rovasti Johan Pöyhönen ja hänen vaimonsa Nora, joka oli nuorin A. J. Europaeuksen kuudesta tyttärestä, suorittivat varsinaisen elämäntyönsä Haapavedellä, minne he muuttivat Pielisjärveltä Pohjois-Karjalasta keväällä 1886 Johan Pöyhösen tultua nimitetyksi Haapaveden kirkkoherraksi. Seuraavan vuosikymmenen alussa Nora-ruustinna perusti pappilaan maan ensimmäisen kasvitarhakoulun, josta hänen ja hänen jälkipolviensa johtamana kasvoi menestyvä ja koko seutukunnan kehitykselle tärkeä yksityinen kotitalousopisto ja emäntäkoulu. Jo vuonna 1907 koulu siirtyi pappilasta Pöyhösten ostamalle Alamaan tilalle, missä se myöhempien omistajanvaihdosten jälkeen edelleenkin toimii ja tarjoaa puitteet myös Europaeus-suvun tämänkesäiselle kokoontumiselle. Haapavesi ja Alamaa liittyvät kiinteästi myös yhdistyksemme vaiheisiin, sillä siellä lausuttiin sukuyhdistyksen syntysanat kesällä 1948. Asiasta kertoo Sukusanomat ensimmäisessä numerossaan 15.2.1949 seuraavaa: "Liperin kirkkoherran, teologiantohtori Anders Josef Europaeuksen jälkeläisten keskuudessa on aina vallinnut hyvä yhteishenki ja yhteisymmärrys, jotka pohjautuvat siihen yhteiseen perintöön, minkä Liperin pappilan lapset ovat kodistansa mukanansa vieneet hajaantuessaan ympäri Suomea erilaisiin elämäntehtäviin. Koska suvun yhä haaraantuessa ja vanhempien polvien vähitellen poistuessa tietoisuus keskinäisestä yhteydestämme luonnollisista syistä pyrkii heikkenemään ja koska toiselta puolen tuon yhteyden voimassa pitäminen on näyttänyt tavoittelemisen arvoiselta, on suvun keskuudessa herännyt ajatus pysyväisen elimen luomisesta keskinäiseksi yhdyssiteeksemme. Aloitteen teki Matti Pöyhönen, kun hän Irja-rouvansa kanssa kutsui viime kesänä sukulaiset sukupäiville Haapaveden Alamaalle. Siellä päätettiin perustaa sukuyhdistys ja päätös vahvistettiin Helsingissä viime marraskuussa Hanna ja Aarne Äyräpään luona pidetyssä kokouksessa." Seuraavan kerran suku kokoontui Haapavedelle 30 vuotta myöhemmin, kesällä 1978. Silloin "ruustinnan koulua" luotsasi Anja Pöyhönen, joka edusti jo perheen kolmatta sukupolvea koulun johdossa. Hänen aloitteestaan tapaamme jälleen kesällä 2005 sukuyhdistyksen syntysijoilla. Tervetuloa Haapavedelle! Jorma Rytkönen
MIETTEITÄ SUKUKOKOUKSISTALapsena ollessani kävin useasti sukukokouksessa, olivathan mummini Karin ja isäni Jaakko toimineet pitkään yhdistyksen hyväksi eri tehtävissä. Tästä traditiosta tuli tapa, joka syksyinen tapa, josta ei voinut jäädä paitsi. Muistan monet kivat asiat ja leikit sukulaisten kanssa. Haikon kartanossa sukuyhdistyksen 25-vuotisjuhlat jäivät minulle erityisesti mieleeni kuultuani siellä kertomuksen suvun historiasta, pystyin lähes aistimaan vanhat tapahtumat mielessäni. Nehän olivat tapahtuneet oikeasti juuri siinä rakennuksessa. Vaikka olin lapsi, nämä asiat kiinnostivat ja keskustelin niistä vielä kotona ja tein tarkentavia kysymyksiä. Varttuessani tuli aivan muut asiat mieleen kuin ne vanhat sukulaiset ja halusin jäädä pois näistä "tylsistä" kokouksista, joissa ei edes tuntenut kaikkia vanhoja tätejä ja setiä, lähimpiä sukulaisiahan näki muulloinkin, ei heitä tarvinnut sukukokouksissa tavata. Näin jatkui useamman vuoden. Toki välillä minut saatiin puhuttua ympäri ja tulin kokoukseen mukaan. Eräänä kauniina kesäpäivänä juhannuksen jälkeen 1988 veljeni Pertti kysyi lähdenkö sukukokoukseen Liperiin tulevana viikonloppuna. Vastasin välittömästi etten lähtisi, mutta kaduin päätöstä heti siitä lähtien. Ilmoitin myöhemmin peruvani hätäisen päätökseni ja lähteväni sukuyhdistyksen 40-vuotisjuhlakokoukseen. Ja tätä päätöstä en ole katunut kertaakaan. Se yhdessäolon riemu ja mukavuus, se sukulaisten kohtaaminen aurinkoisessa Rotilassa muutti suhtautumiseni suvun historiaan ja menneisyyteen. Kiinnostus sukujuuriini puhkesi uudelleen mieleeni ja olen siitä lähtien osallistunut lähes jokaiseen sukukokoukseen, johon olen kiireiltäni ehtinyt. Olen tarkkaavaisesti kuunnellut esitelmiä ja muisteluja vanhoista asioista ja menneistä tapahtumisista. Tämä on sitä historiaa, jota tulevaisuudessa voidaan vain lukea, ei enää kuulla kenenkään seikkaperäisesti kertovan. Minulle on vanhempieni toimesta kerätty Sukusanomien numeroita jo ajalta, jolloin tuskin osasin lukea. Niitä on mukava selailla ja onneksi puuttuvat lehdet voin lukea netistä. Mielestäni on tärkeää tuntea menneisyytensä ja oma historiansa. Asioita pitää ottaa selville, pitää kysellä silloin kun se on vielä mahdollista. Niin monta kysymystä on tullut mieleeni sen jälkeen kun isäni kuoli vajaa neljä vuotta sitten. Nämä kysymykset jäävät ikuisesti ilman luotettavaa vastausta. Sukukokouksissa käyminen antaa paljon, koska sukuamme on tutkittu ja siitä tiedetään paljon ja tätä tietämystä jaetaan auliisti. Timo Äyräpää ©¿©¬
SUKUPÄIVÄT HAAPAVEDELLÄ 23.-24. HEINÄKUUTA 2005Yhdistyksen vuosikokous pidetään Haapavedellä Pohjois-Pohjanmaalla lauantaina 23.7. alkaen kello 16.00. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät vuosikokousasiat.
Osoitteet www.haapavesi.fi / matkailu ja tapahtumat / Ruustinnanhovi virallisesti Haapaveden ammattioppilaitoksen Palvelu- ja luontoala/Noran yksikkö www.haapavesi.fi / koulutus ja sivistys / Haapaveden ammattioppilaitos
Hinta sisältää ateriat sekä majoituksen oppilasasuntolan tiloissa. Yöpymiseen sisältyvät liinavaatteet ja pyyheliinat. Opiskelija-asuntolassa on esitteen mukaan 2 hengen huoneet neljän huoneen soluissa, joissa on suihku, keittiö ja olohuone. Mahdolliset toivomukset (huonetoveri tms.) ilmoittautumis-lomakkeeseen.
Mahdollinen ruokavalio pyydetään mainitsemaan ilmoittautumisen yhteydessä. Kulkuyhteydet
Juna-aikataulut (toukokuisten tietojen mukaan kulkevat 23.7.2005): Oulu 09:53 - Ylivieska 11:10 Helsinki 07:04 - Ylivieska 12:44 Puhelinnumerot paikanpäällä tapaamisessa Jorma Rytkönen *** *** **** Ilmoittautuminen Maksu 30.6.2005 mennessä yhdistyksen tilille: Nordea 135030-202331, viite 26 SEKÄ palauttamalla oheinen lomake postitse kesäkuun aikana osoitteeseen Pertti Äyräpää, ****** tai sähköpostilla ******. Ilmoittautumisen voi myös tehdä yhdistyksen kotisivuilla Ilmoittautumislomakkeeseen tulee täyttää/viestissä mainita
TERVETULOA SANKOIN JOUKOIN!
ILMOITTAUDUN/ILMOITTAUDUMME sukupäiville Haapavedellä 23.-24.7.2005, lauantai - sunnuntai
A.J. EUROPAEUKSEN TOIMINTAKERTOMUSKERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N TOIMINNASTA AJALLA 1.1. - 31.12.2004 Viime vuosi oli yhdistyksen 56. toimintakausi. Sen päättyessä yhdistyksessä oli 245 jäsentä, joista 18 vuotta täyttäneitä oli 210. Sukusanomat lähetettiin 105 osoitteeseen. Yhdistyksen esimiehenä toimi Jorma Rytkönen. Muina
hallituksen jäseninä olivat:
Hallituksen valitsemana varaesimiehenä toimi Kirsti Salminen, rahastonhoitajana Pertti Äyräpää ja sihteerinä Liisi Klobut. Tilintarkastajina toimivat Raili ja Risto Voipio sekä varatilintarkastajina Marjatta ja Matti Äyräpää. Hallitus piti toimintavuoden aikana yhden kokouksen. Yhdistyksen lehti Sukusanomat ilmestyi toimintavuoden aikana kahdesti (numerot 1/87 ja 2/88). Toimituskunnan muodostivat Riitta Karasvirta toimitussihteerinä sekä Kirsti Salminen, Timo Äyräpää ja Jorma Rytkönen. Merkkipäiväänsä viettäville jäsenille on yhdistyksen nimissä lähetetty onnittelu. Tätä tehtävää on hoitanut edelleen Kaija Rasilo. Aune Äyräpään rahastosta ei toimintavuonna jaettu apurahoja. Sukukokous järjestettiin lauantaina 9.10.2004 alkaen klo 15.00 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa Helsingissä. SKS:n pääsihteerinä toimiva Tuomas Lehtonen kertoi Seuran toiminnasta sekä Europaeus-suvun jäsenten yhteyksistä SKS:ään ja esitteli osanottajille Seuran toimitaloa ja kansanrunousarkistoa. Kahvitarjoilun ja seurustelun lomassa kuultiin Smedsin perheen lauluesityksiä.Virallisen vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Martin Smeds. Yhdistys on edelleen kuulunut jäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan. Yhdistyksen pääoma oli 31.12.2004 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 4.293,03 euroa. Tilikauden ylijäämä oli 842,18 euroa. Aune Äyräpään rahasto: pääoma 3.598,25 euroa Toivo Valtavuon rahasto: pääoma 997,18 euroa Yllä oleva toimintakertomus esitetään vuosikokouksen hyväksyttäväksi 23.7.2005. www.haapavesi.fi SIVUJEN KERTOMAAPerustamisvuosi 1866 Asukkaita 31.12.2003 7820 Kokonaispinta-ala 1048,09 km2 Vesistöä 37,41 km2 Asukastiheys 7,5 as/km2 Autolla Haapavedelle pääsee 4-tieltä pohjoisesta tultaessa Pulkkilasta ja etelästä tultaessa Kärsämäeltä. Etäisyyksiä: Ouluun 125 km, Helsinkiin 515 km Haapavedellä Pohjanmaan luonto saa uusia muotoja, sillä lukuisten järviensä ja kumpuilevan maiseman ansiosta alue erottuu selvästi Pohjanmaan lakeudesta. Metsät, jokivarsi maatiloineen ja laajat suot ovat näkyvä piirre luonnossa. Haapavedellä sijaitsee Suomen merkittävimpiin kuuluva Ainalin lintujärvi ja yksi Euroopan suurimmista yhtenäisestä turvetuotantoalueista Piipsannevalla. Alueen suuruus on kaikkiaan 3400 hehtaaria. Valtavia turvevaroja hyödynnetään muun muassa lämmöntuotannossa. Itse kaupungin keskusta on kauniilla paikalla Pyhäjoen ja Kirkkojärven rannalla. Haapaveden musiikkiperinteestä kertoo valtakunnallinen Kantelepitäjän arvo sekä kansainvälinen ja monipuolinen Haapavesi Folk -kansanmusiikkifestivaali. Ainalin lintujärvi on yksi Suomen merkittävimpiä lintujärviä. Järvellä voi bongari saada kiikariinsa monia harvinaisiakin lintulajeja keväisten ja syksyisten muuttojen yhteydessä. Lisätietoja Ainalista ja muista Haapaveden lintujärvistä on Pyhäjokialueen luontopaikkaoppaassa.
Kotiseutumuseossa voit tutustua muun muassa kuuluisiin haapavetisiin suksiin, joilla on sauvottu lukuisiin mestaruuksiin. Pitkät perinteet omaavia kanteleita on myös esillä. Museon nykyaikaiset toimitilat löytyvät aivan kaupungin keskustasta. Kesällä 2002 avattiin Vanhalla museolla (hiihtäjäpatsaan takana) koulumuseonäyttely. Avoinna Kesäsunnuntaisin klo 12-15 (1.6.-31.8.2005), heinäkuussa lisäksi arkisin klo 12-14 (ei la). Huom. Folk-viikolla (26) museot auki joka päivä klo 12-14. Kylpyläsaari keskustan tuntumassa palvelee erinomaisena virkistäytymisalueena. Historiallisessa Kylpyläsaaressa on myös lapsiystävällinen uimaranta ja hyvät leiriytymismahdollisuudet. Haapaveden Opiston päärakennus, Lönninkartano, on Suomen ensimmäisen naisarkkitehdin Wivi Lönnin suunnittelema. Se otettiin käyttöön vuonna 1920. Pariin otteeseen saneerattu rakennusvanhus toimii edelleen asuin- ja opetustiloina. Haapaveden Opisto on 1896 perustettu sitoutumaton kansanopisto. Opistolla voi opiskella mm. viestintää, pätevöityä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi, yhteisöpedagogiksi (Humanistinen ammattikorkeakoulu), mikrotukihenkilöksi, kirjastoalan ammattilaiseksi sekä media-assistentiksi
Ruustinnanhovi on Haapaveden ammattioppilaitoksen palvelu- ja luontoalan yksikön, Noran, puisto ja puutarha. Laaja-alaisella puutarha- ja puistoalueella kasvaa lukuisia harvinaisia ja kauniita kasvilajikkeita. Puistossa voi tutustua monipuoliseen kasvistoon ja saada vinkkejä piha- ja puutarharakentamiseen tai luomuviljelyyn. Ruustinnanhovin pihapiiriä vartioi näyttävä vanha kartano. Tekstit ja kuvat on suoraan kopioitu (leikattu ja liimattu) www.haapavesi.fi sivuilta.
ARVI ÄYRÄPÄÄN KIRJE BERTHA-SISARELLEEN 1918
Rakas sisar! Helsinki 26.1.1918 Terveys lämmin täältäpäin. On viime aikoina ollut sellaista touhua ja kiirettä, että ei ole ehtinyt paljon omaisiaan muistelemaan. Nyt on tässä pieni levon aika kun on saanut taas kaikki järjestykseen, tosin kai vaan tyyntä myrskyn edellä. No niin. Olen voinut hyvin ja hommannut yhtä ja toista. Liikeasioita oli mulla tässä yhteen aikaan aika paljon ja onnistuin ensi alussa koko hyvin. Olin jo yhteen aikaan ansainnut useampia tuhansia. Mutta sitten tuli pieniä pettymyksiä sain vähän rökkiini jääden kuitenkin noin 3000 mk voitolle. Hyvähän se oli niinkin. Nykyään olen konsentreerannut kaikki tarmoni lukemiseen, se kun tahtoi vähän alussa syrjäytyä. Vähän vaikeaa on tosin ajatuksiaan koossa pitää, kun valtiolliset tapahtumat tuppaavat olemaan mielissä. Nythän tässä tunnutaan olevan ratkaisun edessä. Hyvä se onkin, sillä kyllä nyt on jo menty vähän liian pitkälle. Saa jo hävetä silmänsä täyteen kun on suomalainen. Nyt nähtävästi on kansa jo saanut tarpeekseen sen sisu alkaa jo nousta. Kutkutti niin oudosti mieltä tuo Karjalan miesten teko, kun aseista riisuivat, ja ihan niin kuin entisaikaan yhtenä miehenä läksivät liikkeelle. Se on suomalainen veri nuijasodan ajoilta, joka alkaa kuohua. Kohta kai Pohjanmaalta kiirivät viestit samanlaiset, kansa nousee, nostaa päänsä ja tokaisee kuin lumivyöry kaiken mädänneen taudin saastuttaman pois tieltään. Tuhansia ehkä kaatuu, mitäs siitä? Kunnia on pelastettu ja veri joka Suomen kansan jäseniin jää virtaamaan on entistä puhtaampaa. On tuollainen historiallinen maineteko silloin Suomen kansallakin, joka jälkeen tulevia elähdyttää, antaa heille tietoisuuden, että ovat suomalaisia, rehtiä väkeä jota muukin maailma kunnioittaa. Olen ollut kahden vaiheilla lähteäkö ja heittää luvut tai pysyäkö paikallaan. Toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt pysyä täällä mutta sitten kun se alkaa, ja se alkaa kai kohta, saa jäädä luvut ja muut, sillä silloin tarvitaan sellaisia jotka jotain uhraavat ja uskaltavat kuolla. Tiedätkö, on ihanaa elää tällaista aikaa, nähdä miten isänmaallisuus nousee kaikissa mielissä, miten toivotaan, uskotaan että veljen veri jää vuodattamatta, mutta miten lopuksi kärsivällisyys loppuu ja miten lopuksi joka mies on valmis kuolemaan. Se on jotain se. Se on tuollainen kansan herätys, josta joskus on lukenut historiassa. Se tarttuu miehestä mieheen, se tekee heikonkin vahvaksi, epäilijän lujaksi. Niin nyt kärsimysten malja täysi se kohta alkaa kuohua yli äyräittensä ja varokoon silloin päätään ne jotka kaiken tämän ovat tehneet. Ne eivät löydä armoa suomalaisen silmissä. On niin kumma katsella maailmaa nykyään on ikään kuin uudestaan syntynyt. Tuntee itsensä niin paljon puhtaammaksi kuin ennen. Ja kaikki kaunis ja hyvä mitä maailmassa on, on ikään kuin paljon läheisempää ja rakkaampaa. Omaiset, koti, toverit, koko Suomi, on kuin oma pikku vaimo, on kuin osa omaa itseään, pala omaa verta ja osa sielua ja sydämestään rakastaa ja jonka edessä on valmis tekemään vaikka mitä. Niin, sisko rakas, kaikki te, varsinkin sinä olette nyt paljon lähempää minua kuin koskaan ennen. Nyt vasta huomaa mitä verisiteet merkitsevät. Niin minä kai olen usein ollut paha, olen tuollainen kesyttämätön luonne, mutta toivottavasti sinä annat niille anteeksi, annat tällaisena suurena kansallisena hetkenä, unohdat kaiken kiittämättömyyteni, sillä kaikista tuntemistani ihmisistä olet sinä ainoa, johon olen syvemmin kiintynyt, syvemmin kuin ehkä itse arvaankaan. Monta kertaa kun laiskuus ja haluttomuus työhön on minua vaivannut olen aina ajatellut sitä raskasta työtaakkaa, jonka sinä olet elämässäsi saanut kantaa ja kantanut vielä nurisematta ja silloin olen aina tarmolla ryhtynyt pyrkimään eteenpäin, voidakseni taas vuorostani tukea sinua kun väsymys ja vanhuus sinut saavuttaa. Kaikki mitä nyt sanon, se lähtee sydämmestä, syvimmästä sopukasta, ilman vilppiä ja kaunistelun halua, uskot kai sen hyvä sisko. Ehkä tässä vielä elämme tämän ajan yli ja ehkä silloin onnikin meille hymyilee. Haluaisin niin mielelläni ennen näitä kriitillisiä tapauksia kävästä siellä teidän luonanne, mutta en taida joutaa, mutta ehkä ensi kerran kun tavataan, Suomen kansa on kokoontunut yhden lipun, isänmaallisuuden, alle. Ehkä silloin on kevät, kaunis Pohjolan kevät, Suomen kevät, ja ehkä pilvetön kirkas kevättaivas tämänkin kansan yllä kaartuu, käki kukkuu, linnut laulavat ja koko luonto hiirenkorvalle puhkee. Jos niin pitkälle päästään, niin silloin elää tässä maassa taas toinen kansa, kansa joka keväänsä keskellä, hiirenkorvalla ollessaan pystyy enemmän toimittamaan kuin me aikaisemmin eläneet. No niin. Hyvästi vaan hyvä sisar ja voi hyvin. Jos olet väsynyt tai sairas niin ilmoita, voin lähettää täältä rahaa jos tarvitset, että saat vähän levähtää. Osoite on sama kuin ennenkin. Veli Arvi Äyräpää, Arvi Jooseppi, 4.9.1894 Helsinki - 19.3.1934 Helsinki Äyräpää, Bertha Maria, 11.6.1883 Utajärvi - 6.5.1961 Kotka Äyräpää os.Engström, Karin, 18.10.1896 Pirkkala - 22.7.1984 Helsinki
Mummin käsin kirjoittama kommentti: "Sirkalle ja Erkille. Arvi lähti 28.1.1918 Helsingistä Kouvolaan junalla ja sieltä metsien läpi Mäntyharjulle" Sain vuosia sitten äidiltäni koneella "puhtaaksikirjoitetun" version tästä kirjeestä. Mummin äidinkieli oli ruotsi, kirjoituskoneena ilmeisesti se sininen matkakirjoituskone, minkä Lauttasaaren Otavantien asunnossa muistan nähneeni. Eikä 10-sormijärjestelmä ollut hallinnassa. Erinäisiä ajatuksia heräsi kirjettä lukiessani. Opiskelijoita tuntuu jo silloin vaivanneen rahapula. Maailma voi huonosti eikä vain kaukana televisioruudun kautta vaan ihan omilla nurkilla. Ja että ennen kirjoitettiin kirjeitäkin. Itsekin aikoinaan kirjoitin mummille kokonaisen 60 km:n päähän. Ne kirjeet ja kortit ovat nyt hyvässä tallessa kaiken nielevässä hyllykössäni. Lapsen kirjeitä tyyliin "Minä voin hyvin, toivottavasti myös Sinä voit hyvin". "Maailmantuskaakin" muistan kokeneeni ja vaikka 40v tuli täyteen jo vuosia sitten, vieläkin välillä mietin, mikä minusta tulee isona. Ulkomaan vuosieni alussa, kun olin 25 ja risat, kirjoitin vielä kirjeitä. Paljon niissäkin kuulumisia ja erilaisten tapojen ja olojen pohdintaa. Sitten oli varaa maksaa puhelinkulujakin. Ja nyt takaisin kotimaassa ja tekniikan kehityttyä henkilökohtaisten tapaamisten lisäksi sähköposti ja soitot kännykällä. Sähköpostikin sentään on kirjoittamista. Ym. kirjeen maailma on kovin erilainen kuin maailma, jossa nyt elämme. Isoisä oli 23-vuotias yliopisto-opiskelija vuonna 1918. Suomi oli itsenäistynyt 6.12.1917. Tammi-toukokuussa 1918 käytiin kansalaissota. Isoisä lähti jo viikon kuluttua kirjeen kirjoittamisesta sotaan. Hänen tiensä vei myös Tampereelle. Elokuussa isoisä täytti 24 vuotta. Hän valmistui aikanaan metsänhoitajaksi ja tapasi sittemmin Turun palokunnantalolla mummini. Kihloihin mentiin 1923 Kotkassa ja naimisiin 1925.
Riitta Karasvirta LEHDISTÄ LEIKATTUAÄidinäitini Karin Äyräpää on leikannut talteen oheisia sukuunkin liittyviä uutisia. Lienevät kulkeutuneet valokuvien mukana tyttärelle ja edelleen minulle. Merkintä lähteestä on mummin. Hänen käsialansa ei ollut mitään helppoa luettavaa, ainakaan 1960-1970 kaunokirjoituksen oppimaan joutuneelle. Riitta Karasvirta
Sukusanomat 1974 1 (50) kirjoitti silloin näin: Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ensipainoksen löysi Ahti Rytkönen viime kesänä Savoon tekemällään kiertomatkalla. Osallistuessaan Maaningalla vietettävään pitäjänjuhlaan - Huilusruppeemat nimeltään, hän asusti Jukola-nimisessä talossa ja talon kaksikerroksisen aitan kätköistä tuo erillisistä vihkosista nidottu, v. 1870 ilmestynyt kirjavanhus löytyi. Erään arvion mukaan näitä olisi Suomessa kymmenisen kappaletta, joten kysymyksessä ei ole aivan jokapäiväinen löytö.
YHTEINEN NIMITTÄJÄ: AHTI RYTKÖNENHampurissa on joka kevät Eurooppa-viikko, jota vietetään keskustan Raatihuoneentorilla. Siellä on kansainvälisiä musiikkiesityksiä ja myyntipisteitä. Matkalla vappujuhlaan 2003 Suomen merimieskirkolle poikkesin ensin torille katsomaan kirkon myyntikojua. Vapaaehtoistyössä suomalaistuotteiden myyjinä olivat siellä Senja kaupunginosastani sekä suomalainen, josta tiesin vain etunimen Päivi. Juttelimme niitä näitä, ja kun kuulin myös Päivin olevan Jyväskylästä, innostuimme keskustelemaan enemmän. Koska Päivi oli opiskellut Jyväskylän yliopistossa, mainitsin isäni olleen siellä opettajana. Päivi kysyi hänen nimeään ja kuultuaan sen levisivät hänen silmänsä ja hän huudahti: "Juuri hän herätti kiinnostukseni suomen kielen opiskeluun!" Nyt Päivi opettaa Hampurin kielikoulussa saksalais-suomalaisille lapsille suomea. Hämmästeltyämme sattumaa kysyi Päivi, tunsinko yliopistosta hänen isänsä Veli Nurmen. Toki muistan vielä hyvin!
Vuonna 2002 saavuttuamme Helsinkiin meitä ei päästetty Finnjetin tullialueelta pitkään aikaan pois, koska Helsingissä oli juuri räjähtänyt autopommi. Tullivirkamiehen kasvot olivat aivan punaiset ja hän kysyi heti, mikä on tuntematon laite autossamme eli etäisyysmittari. Sen sijaan vuonna 2003 pääsimme tullialueelta heti ilman hämminkiä pois, pysäköimme Helsingin yliopiston viereen ja veimme tavanomaiset fennica-kokoelmani kirjastoon. Vastaanottajana oli sillä kertaa Pekka Kiukkonen, joka muisti isäni hyvin tämän kirjastokäynneiltä, kuten myös kirjaston kansalliskokoelmassa Heikki Kaukoranta. Samalla matkalla veimme Kansallisarkistoon joitakin kirjojani, vastaanottajana sikäli tuttu nimi, että muistin isäni ystäväpiiristä Lauri Kuusanmäen. Jussi Kuusanmäki on hänen poikansa ja muisti hänkin isäni. Teimme kutsusta - kuten jo vuotta aikaisemmin - päivän matkan Orimattilaan Urho Kekkosen arkistoon, tuliaisena tällä kertaa internetistä löydetty Urho Kekkonen Strasse Rostockissa, karttoineen ja tietoineen, jotka saimme Rostockin kaupungin lehdistöosastolta. Tämä uusi katu Toitenwinkelin kaupunginosassa sai nimensä 1986. Lähellä on katuja, jotka on nimetty sellaisten poliitikkojen mukaan, jotka toimivat 1970- ja 80-luvuilla rauhan hyväksi, kuten Allende-katu ja Albert Schweitzerin katu. Olimme valokuvanneet kadun edelliskerralla palattuamme Finnjetillä Suomesta. Materiaalin otti vastaan arkiston johtaja, maisteri Pekka Lähteenkorva yllättyneenä ja mielellään. Kukaan arkistossa ei ollut tiennyt ulkomaisesta UKK-kadusta. Edellinen materiaalimme sekä saksalaisesta että suomalaisesta lehdistöstä ja yli sadan valokuvan kansiomme presidentti Kekkosen ensimmäisestä Länsi-Saksan vierailusta toukokuussa 1979, oli panssarioven takana alakerroksessa. Koska kuuluimme UKK:n vieraillun Hampurin-osuudella seurueeseen, oli Eikella seurueen ainoana valokuvaajana mainio tilaisuus kuvata. Maisteri Ari Mesivaara oli lomalla, mutta arkistotalossa vierailivat juuri johtaja Lähteenkorvan vanhemmat. Yht’äkkiä kuului talon keittiöstä kolinaa ja tuli kutsu kahvipöytään. Keskustelu oli kiintoisa, erityisesti kun kuulin rouva ja herra Lähteenkorvan olleen Jyväskylän yliopistossa. Kun mainitsin isäni olleen siellä opettajana, kysyivät he hänen nimeään. Kun vastasin: "Ahti Rytkönen", kuulin hämmästyksekseni molempien huudahduksen: "Hän oli meidän opettajamme!" Käymme mielellämme museoissa ja eräässä hämäläisessä ulkoilmamuseossa tutustuimme nuoreen museolehtoriin Johannaan. Minulla oli häneltä kysyttävää erääseen lehtikirjoitukseeni. Kun hänellä oli aikaa, piti hän meille opastuksen, minkä jälkeen istahdimme info-taloon. Koska Johanna oli opiskellut Joensuussa kansatiedettä, juolahti mieleeni kertoa isäni kansatieteellisistä teoksista. Kuultuaan nimen sanoi Johanna: "Tämän nimen tunnen kansatieteen opiskelijana". Koska hän osasi saksaa, lahjoitin hänelle Hampurin kansatieteen museon kirjan "Ein Dach für alle Kulturen", jossa nimeni museon keräilijänä on mainittu. Pitkäaikainen yhteistyöni museon kanssa alkoi eräästä isäni ottamasta valokuvasta, jonka löysin perheemme yllätykseksi museon vitriinistä. Jäljittäessäni kuvan kulkua Hampurin kuulin, että kuvan oli lahjoittanut museolle prof. Niilo Valonen (isäni tietämättä). Se oli kesää 2003 Suomessa muistojen merkeissä. Opastin vuosikausia porilaisen Länsimatkojen ryhmiä Hampurissa. Joskus oli matkanjohtajana Kauko Heikkilä. Keskusteluissa tuli ilmi, että hänen vaimonsa oli aikoinaan pyrkinyt opettajanoppiin Jyväskylän yliopistoon ja myös päässyt. Yhtenä syynä pääsyyn hän piti sitä tosiasiaa, että oli näyttänyt isälleni eräällä murteenkeruumatkalla vanhan puukatiskan vedessä. Isäni oli ollut suuresti ihastunut. Eräs tuntematon rouva Kiuruvedeltä kysyi minulta kerran matkabussissani yht’äkkiä, ilman syytä, onko Ahti Rytkönen isäni. Aivan yllättävissä yhteyksissä tuli näin isän nimi esiin Saksassakin. Hampuri tammikuussa 2005 Kaarina Dehls AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTO 2005Hallitus totesi kokouksessaan 10.5.2005, että kun hallitukselle ei vuonna 2004 saapunut yhtään apurahahakemusta, jaettavissa olisi nyt periaatteessa 230 euroa. Kun summa kuitenkin edelleen on melko vaatimaton ja sukukokous tänä vuonna on keskellä kesää, mikä hakemusten saamisen kannalta saattaa olla ongelmallinen ajankohta, päätettiin, että rahaston apurahoja ei tänä vuonna julisteta haettavaksi vaan tuottoa kartutetaan myöhemmin tapahtuvaa jakoa silmällä pitäen. SUKUSANOMIEN AINEISTOVastaanotamme mielellämme postitse tai sähköpostitse kirjoituksia ja ehdotuksia. Toimitus huolehtii puhtaaksikirjoituksesta, joten myös selkeästi käsinkirjoitetut jutut ovat tervetulleita. Osoitteita sivulla 2. Alkuperäinen materiaali palautetaan (tarpeen mukaan) lähettäjälle. VANHAT VALOKUVATYhdistys kopioisi (skannaisi) mielellään sukuun liittyviä valokuvia, sekä uusia että vanhoja. Kuviin tulisi liittää mahdollisimman paljon tietoa siitä, missä, ketkä ja milloin kuvissa ovat. Kuvat palautetaan alkuperäisessä kunnossa lähettäjille (huom. palautusosoite). Kuvia voi postittaa sivun 2 osoitteisiin. ASSAN SUKLAAKAKKU
Munat ja sokeri vatkataan, vehnäjauho, leivinjauhe ja vaniljasokeri sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan. Voi ja suklaa sulatetaan ja sekoitetaan joukkoon. Osa pähkinästä taikinaan ja osa kakun päälle. Kakku paistetaan irtopohjaisessa vuoassa, uunin lämpö 240 astetta, 7-10 minuuttia (itse paistan 10-13 min. uunista riippuen 220-240 astetta). Kakun kuuluu olla löysähkö keskeltä. Sopii tarjoiltavaksi vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa. Kristiina Nordling Hallitus suosittelee mitä lämpimimmin Assan kakkua, jota pääsimme maistamaan ja erinomaiseksi toteamaan tammikuisessa kokouksessa. Alla olevissa kuvissa taas ovat toukokuussa raskaan työn ääressä Sukusanomien toimituskunta ja Haapaveden tapaamisen työryhmä. Rahastonhoitaja Pertti Äyräpää toimi kuvaajana.
SUKUSANOMAT TOIVOTTAA KAIKILLE HYVÄÄ KESÄÄ 2005 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Ahti Rytkönen 23.3.1899 Ilmajoki - 21.7.1989 Hyvinkää 
