|
 A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 2004 nro 1 (87) ISSN 0356-0791 (Painettu)
SISÄLLYS
Kuvat - Vanhat valokuvat: Yhdistyksen arkisto, Aune Äyräpään kokoelma, Jorma Rytkösen albumi - SKS, SKS:n aula: valokuvaaja Reijo Piispanen A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry Esimies: Toimitus: PUHEENJOHTAJAN PALSTAAurinkoisen varhaiskevään ja toukokuun alun hellekauden ansiosta luonto on tänä keväänä puhjennut vehreään kukoistukseensa tavattomalla vauhdilla. Kirsikkapuut ja tuomet olivat ainakin Espoossa täydessä kukassa jo toukokuun puolivälissä. Täytyy toivoa, että tästä kukkaisloistosta jotakin olisi jäljellä vielä kuun lopullakin koulujen päättäjäispäivänä, jolloin uudet ylioppilaat saavat valkolakkinsa ja lukuvuoden päättymisestä iloitsevat sadat tuhannet muutkin erilaisten koulujen oppilaat. Kaikille yhdistyksen piirissä valmistuville uusille ylioppilaille ja muidenkin tutkintojen suorittajille sekä heidän perheilleen esitän sukuyhdistyksen puolesta lämpimät onnentoivotukset! Kesä on Suomessa monien tapahtumien ja kokoontumisten aikaa. Niinpä muun muassa "serkkuyhdistyksemme", Johan Europaeuksen jälkeläisten sukuyhdistys, pitää 10-vuotisjuhlakokouksensa 10.-11. heinäkuuta Parikkalassa. Tämä tiedoksi niille sukulaisille, joiden kesänviettoon saattaisi sopia pistäytyminen toisen Europaeus-yhdistyksen kokouksessa yhteisten esi-isiemme kotiseudulla. Siitähän tulee syksyllä jo yhdeksän vuotta, kun me Anders Josefin jälkeläiset Eero Hirvensalon johdolla pidimme sukukokousta Parikkalan kauniissa maisemissa. - Tarkempia tietoja mainitusta Johan Europaeuksen jälkeläisten kokouksesta tämän lehden sivulla 6. Oma sukukokouksemme on totuttuun tapaan vasta syksyllä, tarkemmin sanoen lauantaina 9. lokakuuta, kuten tässä lehdessä olevassa kokouskutsussa lähemmin kerrotaan. Kokoontumispaikkana on tällä kertaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteikäs talo Helsingin ydinkeskustassa, Tuomiokirkon ja Valtioneuvoston linnan lähituntumassa Hallituskatu 1:ssä. Sinne meidät on kutsunut SKS:n pääsihteerinä toimiva Tuomas M. S. Lehtonen, joka on sukuyhdistyksemme hallituksen jäsen. SKS:n arkistoissa on Europaeus-suvun jäseniin liittyvää materiaalia, josta saamme tarkempaa tietoa kokouksen yhteydessä. Myös Seuran talo on sisältäkin päin ehdottomasti näkemisen arvoinen, joten toivottavasti mahdollisimman monet yhdistyksemme jäsenet pääsevät mukaan tutustumaan tähän arvorakennukseen ja sen kulttuuriaarteisiin etevän asiantuntijan opastuksella. Viime syksyn vuosikokouksessa hyväksytty jäsenmaksu-uudistus tuli voimaan tämän vuoden alusta, ja sen takia nyt lähetettävissä pankkisiirtolomakkeissa maksuperusteet ovat uuden käytännön mukaiset. Hallitus on päättänyt, että kevään Sukusanomien mukana lähetetään myös maksukehotuksia viime vuoden maksunsa unohtaneille. Mikäli uusien jäsenmaksuperusteiden tai maksukehotusten suhteen on jotain epäselvää, pyydän kääntymään asiassa rahastonhoitaja Pertti Äyräpään puoleen. Toivotan sukuyhdistyksen jäsenille aurinkoisia ja miellyttäviä kesälomapäiviä. Toivottavasti tapaamme viimeistään syksyllä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tiloissa! 17.5.2004
SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURASuomalaisen Kirjallisuuden Seura perustettiin 16. helmikuuta 1831, kun joukko suomenkielestä ja sen asemasta kiinnostuneita yliopistomiehiä kokoontui Carl Niklas Keckmanin asuntoon. Seura otti tehtäväkseen suomen kielen kehittämisen täysiveroiseksi kulttuurikieleksi, suomalaisten "kirjakeinojen edistämisen" ja vanhojen kansanrunojen keräämisen. Kun Elias Lönnrot sorvasi seuralle sopivaa nimeä, hän keksi "kirjakeinoille", ruotsin litteratur , nimen "kirjallisuus". Saman vuonna valveutunut esi-isämme A.J. Europaeus, tuolloin porvoolainen ylikoulun lehtori, liittyi Seuran jäseneksi. Muita suvun jäseniä seurasi myöhemmin: vuonna 1846 Seuraan liittyi hänen pikkuserkkunsa "oppivainen" (so. ylioppilas) D.E.D. Europaeus ja 1848 tämän sisar, opettaja Charlotta Europaeus, jotka kummatkin - ensin vanhempi sisar Charlotta ja sitten kielelliseksi lahjakkuudeksi osoittautunut pikkuveli Taavetti (David) - olivat merkittäviä kansanrunouden kerääjiä. D.E.D. Europaeus nousikin niin kalevalaisen kansanrunouden kuin kielitieteenkin tutkimuksen uranuurtajaksi, joka erikoisuuttaan kuitenkin syrjäytyi. Professori Irma Sulkunen on julkaissut tänä keväänä teoksen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1831-1892 , joka antaa värikkään - eikä useinkaan erityisen mairittelevan - kuvan Seuran perustajista ja sen varhaisista rakentajista C.N. Keckmanista, Elias Lönnrotista, C.A. Gottlundista, D.E.D. Europaeuksesta, M.A. Castrénista, A. Ahlqvistista, J.V. Snellmanista, Yrjö Koskisesta ja monesta muusta suomalaisuusliikkeen keulahahmosta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran suursaavutuksia 1800-luvulla oli suomen kirjakielen uudistaminen kömpelöstä agricolalaisesta uskonnollisesta kielestä ja kansan puhekielestä nykyaikaiseksi kulttuurikieleksi. Seuran saavutukset tiivistyvät kuuluisassa Lönnrotin sanakirjassa ja tietysti suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksissa Kalevalassa (1835, 1849) ja Aleksis Kiven Seitsemän veljeksessä (1870), jotka kaikki ilmestyivät SKS:n kustantamina. Institutionaalinen asema huipentui, kun Seura rakennutti Kruununhakaan valtion lahjoittamalle tontille kansalaiskeräyksen tuotoilla rahoitetun arkkitehti Sebastian Gripenbergin piirtämän päärakennuksensa vuonna 1890. Seuran uudempi historia on vielä kirjoittamatta, mutta 1800- ja 1900-luvun vaihteesta lähtien Seura vakiinnutti asemansa perinteen- ja kirjallisuuden tallentajana ja tutkimuslaitoksena. Tieteellisenä Seurana se oli maan tärkein humanistisen alan seura, josta polveutuvat lukuisat historian, kielen, kirjallisuuden ja kansanperinteen tutkimusseurat. Vanhan kalevalaisen runouden tallentamisen, systemaattisen arkistoinnin ja analyysin rinnalle nousi mm. Martti Haavion ja Matti Kuusen innoittamana elävän aikalaisperinteen tallentaminen. Viime aikoina SKS:ssa on keskusteltu siitä, miten kännyköissä tekstiviesteinä kiertävät kaskut ja tarinat voitaisiin tallentaa tulevan tutkimuksen käyttöön.
Tänään SKS on vilkas tutkimuslaitos, tieteellinen seura ja kansalaisjärjestö, jossa toimii perinnettä tallentava ja tutkiva kansanrunousarkisto, kirjallisuuteen ja kulttuurihistoriaan liittyviä aineistoja kokoava ja tutkiva kirjallisuusarkisto sekä kulttuurintutkimukseen ja kotimaiseen kirjallisuuteen painottunut kirjasto. Kotimaassa SKS:n ehkä näkyvin toiminto on sen kustannusosasto, jolla on pitkä historia vanhimpana yhtäjaksoisesti toimineena suomalaisena kustantajana. Tänään kustannusosasto on maan tärkein humanistinen tieteellinen kustantaja, joka julkaisee Seuran ydinalojen perinteen-, kielen- ja kirjallisuudentutkimusta sekä historiantutkimusta noin sadan nimekkeen vuosivauhdilla. Kustannusosasto julkaisee myös vieraskielistä tieteellistä kirjallisuutta lähinnä englanniksi vaikka tämän vuoden julkaisuluettelossa komeilee yksi venäjänkielinenkin teos. Kansainvälisesti näkyvin osa SKS:aa on Suomen kirjallisuuden edistämiskeskus FILI, joka pyrkii edistämään suomen-, ruotsin- ja saamenkielisen kotimaisen kirjallisuuden kääntämistä maailmalla. FILI tukee myös suomeen ja ruotsiin käännettävää tietokirjallisuutta. Seura julkaisee myös yhdessä muiden kanssa Hiidenkivi-lehteä. Seurassa on lähes 4000 jäsentä, sillä on aktiivinen koko maan kattava vastaajaverkko, se järjestää jatkuvasti erilaisia perinnekeruita, osallistuu oman alansa tutkimushankkeisiin, tukee tutkijakouluja ja opiskelijoiden toimintaa. Toimipisteet sijaitsevat Helsingin Kruununhaassa, Vantaalla ja Joensuussa. Henkilöstöä on noin 100, mutta SKS:n monimuotoinen toiminta haaroo eri alueille niin, että se on todellisuudessa vielä laajempaa kuin henkilöstömäärästä ajattelisi. Allekirjoittanut aloitti SKS:n palveluksessa pääsihteerinä 1.2.2004. Seuraan ja taloon tutustuminen on vielä kesken, mutta työmaa on osoittautunut vielä innostavammaksi ja haastavammaksi kuin etukäteen osasin odottaa. SKS on monipuolinen risteys akateemisen maailman, kustantamoiden, kulttuuripoliittisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen välillä. Humanisti saa sitä vetäessään venyä moneen aina kiinteistöbisneksestä vanhaan kansanrunouteen, mutta toivon ja uskon, että pääsen osallistumaan myös tutkimustyöhön ja saan ehkä joskus paneutua uudelleen kirjallisiin töihinkin. Aika pian uudessa tehtävässä aloitettuani tajusin, että olen paikassa, jossa nimi Europaeus herätti poikkeuksellista arvostusta. Siksi tohdin ottaa yhteyttä sukuyhdistyksemme puheenjohtajaan Jorma Rytköseen ja esittää hänelle kutsun syyskokouksen järjestämiseksi SKS:n juhlasalissa. Sitä ennen voitte vierailla SKS:n www-sivuilla osoitteessa www.finlit.fi. Tuomas M. S. Lehtonen
JOHAN EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN SUKUSEURA ry 10 VUOTTAToinen Europaeus-suvun sukuseura, Johan Europaeuksen jälkeläisten sukuseura ry, täyttää tänä kesänä 10 vuotta. Seura on perustettu 10.7.1994 Parikkalassa. Sukuseuran jäseneksi voidaan hyväksyä jokainen 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka äidin tai isän puolelta on Johan Jaakobinpoika Europaeuksen (syntynyt 1694, kuollut 1765) jälkeläisenä sukuun kuuluva tai joka avioliiton kautta on siihen liittynyt. Johan Europaeus oli A.J. Europaeuksen isoisän Matias Reinhold Europaeuksen veli. Seuraan kuuluu tällä hetkellä n. 150 jäsentä. Varsinaisia sukukokouksia Johan Europaeuksen jälkeläisten sukuseura järjestää joka toinen vuosi ja välivuosina seura tekee retken johonkin sukunsa historiaan liittyvään paikkaan. Olemme saaneet kutsun tulla tutustumaan Johan Europaeuksen jälkeläisten sukuseuraan ja heidän 10-vuotisjuhlasukukokoukseen 10- 11.7.2004 ravintola Kägöseen, Parikkalaan. 10.7.2004 lauantain ohjelma: Sunnuntaina 11.7 on ohjelmassa jumalanpalvelus klo 10 Parikkalan kirkossa, jonka jälkeen kukkatervehdys Europaeus-Calonius hautakivellä kirkkotarhassa. Kirkkoherra Erkki Lemetyinen kertoo kirkon ja hautausmaan historiasta, kierros suvun haudoilla ja kahvitarjoilu. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Johan Europaeuksen jälkeläisten sukuseuran juhlasukukokoukseen ottavat vastaan puheenjohtaja Pentti Europaeus, varapuheenjohtaja Jukka Europaeus sekä sihteeri Susanna Tuikka. Kutsu saapua tutustumaan Johan Europaeuksen jälkeläisten sukuseuraan sai alkunsa kesällä 2001, jolloin seura teki kesäretken Anders Josef Europaeuksen elämäntyön maisemiin Liperiin. He vierailivat sukumme haudoilla laskien kukkatervehdyksen A. J. Europaeuksen ja hänen vaimonsa Selma Augusta s. Lampan haudalle. Kirkolta he siirtyivät Rotilaan, jossa Riitta Smeds tutustutti heidät tilan menneisyyteen ja nykypäivään. Sukusanomissa numero 1/1996 (76) on kertomus sukuyhdistyksemme retkestä Parikkalaan, jossa isäntiämme olivat mm. Europaeus-seuran nykyinen puheenjohtaja. Numerossa 2/2001 (82) on kertomus serkkuyhdistysten tapaamisesta Liperissä. Lisätietoa Johan Europaeuksen jälkeläisten sukuseurasta löytyy internet-sivuilta http://kotisivu.mtv3.fi/europaeus/. Timo Äyräpää AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON APURAHAT VUONNA 2004Yhdistyksen hallinnassa olevan Aune Äyräpään rahaston tarkoituksena on sääntöjen mukaan "edistää ja tukea taiteen harrastusta ja opintoja yhdistyksen jäsenten keskuudessa". Rahaston tarkoitusta toteutetaan pääasiassa myöntämällä stipendejä ja apurahoja. Stipendeistä ja apurahoista päättää vuosikokous hallituksen esityksestä. Hallitus on todennut, että rahastosta on vuonna 2004 jaettavissa stipendeihin ja apurahoihin yhteensä 135 euroa. Apurahat ja stipendit julistetaan yhdistyksen jäsenten haettavaksi 10. syyskuuta 2004 mennessä. Yhdistyksen hallitukselle osoitetut hakemukset perusteluineen tulee lähettää em. päivään mennessä yhdistyksen esimiehelle. Hakemukseen tulee liittää hakijan yhteystiedot sekä pankkitilin numero mahdollisesti myönnettävän apurahan maksamista varten. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaa esimies.
MATTI ÄYRÄPÄÄ-PALKINTO 2004Matti Äyräpään luento pidetään joka vuosi Lääkäripäivät -tapahtuman avajaisissa tammikuussa. Luennon pitäjäksi valitaan menestyksellistä tutkimustyötä aktiivisesti tekevä suomalainen lääkäri. Luennon pitäjälle Suomalainen Lääkäriseura Duodecim antaa tunnustusapurahan (17 000 euroa vuonna 2004) ja luento julkaistaan Aikakauskirja Duodecimissa. Vuoden 2004 Matti Äyräpää -palkinto myönnettiin professori Petri Kovaselle. Hän on Wihurin tutkimuslaitoksen johtaja ja palkittiin tutkimuksistaan, jotka ovat paljastaneet yhteyksiä syöttösolujen, kolesterolin ja sepelvaltimotaudin komplikaatioiden välillä. Lähde: Duodecimin kotisivut ja Lääkäri-lehti TOIMINTAKERTOMUSA.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN
YHDISTYS RY Viime vuosi oli yhdistyksen 55. toimintakausi. Sen päättyessä yhdistyksessä oli 250 jäsentä, joista 18 vuotta täyttäneitä oli 207. Yhdistyksen esimiehenä toimi Jorma Rytkönen. Muina hallituksen jäseninä olivat:
Hallituksen valitsemana varaesimiehenä toimi Kirsti Salminen, rahastonhoitajana Pertti Äyräpää ja sihteerinä Liisi Klobut. Tilintarkastajina toimivat Raili ja Risto Voipio sekä varatilintarkastajina Marjatta ja Matti Äyräpää. Hallitus piti toimintavuoden aikana kaksi kokousta. Yhdistyksen lehti Sukusanomat saavutti 50 vuoden iän. Lehti ilmestyi juhlavuoden aikana kahdesti (numerot 1/85 ja 2/86). Toimituskunnan muodostivat Riitta Karasvirta toimitussihteerinä sekä Kirsti Salminen ja Jorma Rytkönen. Merkkipäiväänsä viettäville jäsenille on yhdistyksen nimissä lähetetty onnittelu. Tätä tehtävää on hoitanut Kaija Rasilo. Aune Äyräpään rahastosta ei toimintavuonna jaettu apurahoja. Sukukokous järjestettiin lauantaina 11.10.2003 alkaen klo 13.00 Lyceum-klubilla Helsingissä. Vuosikokousesitelmän piti Kirsikka Moring kertomalla värikkäästi sekä sanoin että videokuvin lukuisista matkoistaan Venäjän suomensukuisten kansojen parissa Uralin molemmin puolin. Musiikkia esittivät Smedsien ja Hirvensalojen lauluyhtye sekä Elias Lehtonen, joka soitti kitaraa. Virallisen vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Martin Smeds. Yhdistys on edelleen kuulunut jäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan. Yhdistyksen pääoma oli 31.12.2003 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 3.450,85 euroa. Tilikauden ylijäämä oli 444,19 euroa.
- - - - - Yllä oleva toimintakertomus ei vielä ole virallinen vaan esitetään vuosikokoukselle hyväksyttäväksi 9.10.2004. ERÄÄN ETUNIMEN ETYMOLOGIAA
Talvi tuli Hämeenlinnaan(tosiasioihin perustuva kuvitteellinen kertomus) Oli marraskuun yhdeksännen päivän ilta vuonna 1901 Hämeenlinnassa. Nuori kirjakauppias Enok Rytkönen harppoi ison torin poikki ankarassa lumipyryssä. - Kummallinen on tämä vuosi! Viime vuonna satoi vettä päivä päivän jälkeen ja oli lämmintä. Ja nyt: jo viikkokauden on ollut pakkasta - ja aurinkoista. Järvetkin jo jäässä. Mutta nyt viime yöstä alkaen tämä hirveä lumisade. Edes sähkölamput torin kulmissa eivät pysty valaisemaan niin että näkisi kunnolla kulkea. Saman tapainen kuin sää on miehen mielialakin. Vaimo oli aamulla pyytänyt, että mies tulisi töistä aikaisin kotiin. Ja se oli ymmärrettävää. Olihan Ella-vaimolla varmaan ikävää täällä pienessä suomalaiskaupungissa. Hän kun oli Pietarista kotoisin. Ja sitä paitsi hän odotti lähes viimeisillään toista lastaan. Vain vuoden ikäinen Ilmari-poikakin oli sairastanut tuhkarokkoa ja valvottanut äitiään. Onneksi oli saatu hankituksi hyvä apulainen, joka piti huolta taloudesta. Huono omatunto sai Enokin kahlaamaan vielä tarmokkaammin kohti heikkoa valoa, joka rupesi näkymään pyryn seasta. - Olisi pitänyt lähteä aikaisemmin kauppayhdistyksen kokouksesta! Vaikka Enok oli ollut kaupungissa vajaat kaksi vuotta, oli hän innokkaasti mukana kehittämässä uutta kotiseutuaan. - Olivathan asiat tärkeitä. Olisi saatava jo ensi kesäksi tori päällystettyä. Satamaakin tulisi parantaa ja rakentaa uusia laitureita. Vesijohtolaitoksestakin puhuttiin pitkään, samoin viemärilaitoksesta. Näin Enok puolusteli itseään. Mutta kyllä totta on, että Ella vielä valvoo. Se on meidän makuuhuoneemme valo. Ella odottaa. Ei kai vain Ilmari ole tullut huonommaksi! Viimeiset askeleet. Ulko-oven eteen on tuiskuttanut lunta. Ripeästi ovi auki! Ja sitten portaat yläkertaan! Talossa on aivan hiljaista. Eteisessä Enok takkia riisuessaan huikaa: Talvi tuli! Keittiön ovi aukeaa, ja sieltä pistää apulaisen pää esiin: Kirjakauppiaalle on syntynyt poika. Rouva varmaan jo nukkuu. - Talvi tuli! Minähän sanoin, että Talvi tuli. Tuskin sai Enok ulkovaatteensa riisutuksi, kun hän jo kiirehti Ellansa luokse. Pöytälampun valossa hän näki ensimmäiseksi tumman kiharapään valkealla tyynyliinalla. Suuri hellyys täytti hänen mielensä. - Ella, hän henkäisi. Sinä olet saanut toisen pojan. Ja Ella aukaisi silmänsä ja nauroi. - Minä jo ennätin nukkuakin. Mutta halusin ehdottomasti olla hereillä, kun tulet. Et arvaa miten nopeasti kaikki nyt sujui. Tuskin kätilö ennätti tänne. Ja katso, mikä poika. Nyt nukkuu. Mutta synnyttyään huusi ja oikein karjui. Jo kiintyi Enokin huomio sängyn lähellä tuolilla olevaan koriin. Mutta eipä sieltä juuri mitään näkynyt. Tiukasti oli poika kapaloitu ja hyvin peitelty. - Yllätyitkö, kysyi Ella. Taisi olla niin, ettet aamulla kauppaan lähtiessäsi arvannut, minkälainen odottamaton vieras talossasi on, kun palaat! Niin, eihän tuo vallan odottamaton, mutta vieraalta kyllä vielä tuntuu, kun ei sitä ole päässyt näkemäänkään. - Mutta nyt, kyllä sinä sen vielä kerkiät näkemäänkin, mutta minulla olisi sinulle yksi pyyntö. - Voi rakas Ella, teen ihan mitä vaan. - Ei Sinun mitään kummallista tarvitse tehdä. Mutta kun nyt on se telefooni hankittu, niin otapas puhelu mummolle Pietariin. Minä niin mielelläni haluaisin, että äiti heti saisi tietää. Että kaikki on mennyt hyvin, että meillä on toinen poika, ja että Ilmarikin jo voi ihan hyvin. - Toki mielelläni sen teen. Ja odottaessamme voimme juoda kahvitkin. Minä sanon Maijulle! Niin ja - talvi tuli. Et arvaa, mikä lumimyräkkä ulkona on. Annetaanpas pojalle nimeksi Talvi. Siitä sitten aina muistetaan, kuinka kummallisella ilmalla lapsi syntyi. Voi kuinka helpottavalta tuntui, kun Ella ei sanonut puoltakaan hankalaa sanaa eikä ilmeelläänkään näyttänyt olevansa pahoillaan miehen viipymisestä. Siinä puhelua odotellessa oli niin onnellista olla. Voi, miten rikasta elämä saattaakaan olla. Jo toinen poika. Ja tuo Ella noin reippaana. Maiju toi jo kahvitarjottimen. Eikä Enok malttanut olla ottamatta viinipulloa nurkkakaapista. Pojan syntymän kunniaksi kannatti ottaa tilkkanen "naista väkevämpää". Ella ensin esteli, mutta hänkin lopuksi viinitilkan otti. Vihdoin puhelin soi. - Ennättipäs puhelu sentään tulla ennen keskuksen sulkemista. Enok kertoi isoäidille suuren uutisensa. Kun hän palasi kamariin, oli Ella nukahtanut. - Voi kuinka kaunis tuo Ella onkaan. Ja miten minä häntä rakastan. Ja molempia poikia, tuota vierastakin jo. Kotvasen Enok katseli nukkuvia, meni sitten ja kiersi öljylampun sydämen alas, niin että tuli sammui. Itsekin hän meni vuoteeseen, mutta uni ei ottanut tullakseen. Onnellisena Enok kääntyili varoen herättämästä vaimoaan. - Tämän perheen eteen kannattaa tehdä työtä - ja myös tämän kaupungin. Kun nuo pojat kävelevät, täytyy torillekin saada kunnon kiveys. Näihin mietteisiin Enok vihdoin nukahti. Leena Rytkönen TALVI RYTKÖSELLE HÄNEN 80-VUOTISPÄIVÄNÄÄN 9.11.1981Niin vinhaan eteenpäin vie elon
virta, Ensiksi muistan Palokunnankatua, Hatunniemen jaloin muisteloin Oli Ruununmyllyn kesä ihana Lähilammen kaislarannalta Taas kerran siimaa lapettiin Kun olit opena Torvoilassa,
Liisa ja Ahti Rytkönen
KUTSU SUKUKOKOUKSEENA.J.Europaeuksen jälkeläisten sukukokous ja yhdistyksen vuosikokous pidetään lauantaina lokakuun 9. päivänä 2004 alkaen klo 15.00 Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimitalossa osoitteessa Hallituskatu 1 (Hallituskadun ja Mariankadun kulmatalo). Sääntömääräisten vuosikokousasioiden lisäksi yhdistyksemme hallituksen jäsen, SKS:n pääsihteeri Tuomas M.S. Lehtonen on lupautunut kertomaan Seuran toiminnasta ja esittelemään taloa sekä SKS:n kokoelmia kokousväelle. Tilaisuudessa on omakustannushintainen kahvitarjoilu. Seurustelun ja yhdessäolon lomassa saadaan toivottavasti kuulla myös musiikkiesityksiä. - Tervetuloa sukulaiset läheltä ja kaukaa! Kahvitarjoilun järjestämistä varten kokouksen osanottajia pyydetään ilmoittamaan tulostaan etukäteen syyskuun loppuun mennessä yhdistyksen esimiehelle Jorma Rytköselle sihteerille Liisi Klobutille. Hallitus
Kevätperhot
Kevätperhot lentää, liitää,
Helveheinissä ne heijaa,
Lentää kukkasesta kukkaan,
Vaikka syksy riipii puistot,
Antti Rytkönen (1870-1930) SUKUSANOMAT TOIVOTTAA HYVÄÄ KESÄÄ 2004 |
