Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1978 Toukokuu No 1 (57)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Anja Pöyhönen:
TERVETULOA

Kun professori Aarne Äyräpää vuosisadan alkupuolella usein vieraili serkkujensa luona ensin Haapaveden pappilassa, myöhemmin Alamaalla, minne kasvitarha- ja keittokoulu siirtyi, hän oppi matkoillaan tuntemaan Haapaveden pitäjän varsin tarkoin. Siitä kertoo hänen kirjoituksensa Suomen Matkailijayhdistyksen lehdessä vuonna 1914. Tämä varsin pitkä ja erinomainen kirjoitus, jonka sain lainaksi Taimi Kyyröltä, tulee ilmestymään kokonaisuudessaan sanomalehti "Pyhäjokiseudussa". Se ikäänkuin pohjustaa sitä heinäkuun tapahtumaa, kun A.J. Europaeuksen jälkeläiset kokoontuvat tänne Haapaveden Alamaalle heinäkuun 22-23 päivinä, sukuyhdistyksen syntysijoille.

Tervetuloa!

Kolme vuosikymmentä on kulunut yhdistyksemme perustamisesta. Monet heistä, jotka olivat silloin perustajia, ovat jo poismenneet, keski-ikäiset eläkeläisiä, silloinen nuoriso on nyt keski-iässä, ja he, jotka silloin riemukkaasti konttasivat pihanurmikolla, ovat nyt parhaassa toimeniässään, ja te - nykyajan nuoriso - vähän vuosia takananne toivottavasti paljon edessänne ette ole näillä maisemilla käyneetkään.

Teille kaikille: sydämellisesti tervetuloa!

Tulkaa ja ihastelkaa Haapavetisiä maisemia: Haapavesi onkin kaunis katsella, mukava se on elettäväksikin, mutta perin laaja kerrottavaksi. Mainitsen teille vain muutamia tietoja.

Koulun vanhoja rakennuksia
Koulun vanhoja rakennuksia, vasemmalla entinen päärakennus

Haapavesi on edelleen maatalousvaltainen kunta, 43 % lukeutuu maataloudesta elävään väestönosaan, teollisuudesta elää 15 %, rakennustöistä 10 %, kaupankäynnistä 10 %, muista palveluista ja liikenteestä 20

Haapaveden kunta kertoo mielellään teollisista toimipaikoistaan seuraavat suurimmat:

Osuuskunta Pohjolan Maito työntekijöitä 270
Poikkiluhta - " - 100
Misstex - " - 85
VAPO - " - 50
Salvostalo - " - 50
Haapavesi Oy - " - 50

Pohjolan Maito valmistaa maitojauheita, Edam-juustoa, voita, jogurttia ym., Poikkiluhta autojen varaosia, suodattimia ja pakoputkisarjoja, Misstex naisten pukuja ja takkeja, VAPO nostaa turvetta, Salvostalo valmistaa rivitaloja ja omakotitaloja, ja Haapavesi Oy on vientisaha, joka tekee myös palkkeja rakentajille.

Haapavesi on myös koulupitäjä. Tänne perustettiin 1870 Pohjois-Suomen ensimmäinen maaseutukansakoulu, 1893 nykyinen emäntäkoulu, 1896 kansanopisto ja 1919 yliopistoon johtava oppikoulu, joka sekin on ensimmäinen maaseudulle perustettu Oulun läänissä. Viimeisenä saimme 1962 kuntainliiton ammattikoulun.

Haapavedellä oli vuosisadan alkupuolella paljon virkamiehiä, enemmän kuin naapuripitäjässä. Täällä toimi kesäisin myös kylpylaitos, niin että entiset tiedot kertovat Haapaveden kirkonkylällä puhutun kesäisin enemmän ruotsia kuin suomea. Haapaveden maisemakuvaa kaunistavat lukuisat järvet. Jos järvien luetteloon lisätään myös isokokoiset lammet, lukumäärä on 31. Ei ihme, että naapuripitäjät ihmettelevät, miksi haapavetiset saivat kaiken vesialueen ja toiset jäivät ilman. Täällä on uintipaikkoja, muualla on uitava matalissa joissa ja soranottokuopissa.

Nora Pöyhönen
Nora Pöyhönen

Vielä muutama sana tästä "meidän" emäntäkoulustamme. Nora Pöyhösen perustama ja lastensa ylläpitämä koulu toimi yksityisenä kouluna vuoteen 1955, jolloin se myytiin valtiolle. Koulun nimeksi ei silloin esityksestämme huolimatta saatu "Nora Pöyhösen emäntäkoulu", sen sijaan koulun yhteyteen perustettu koulutila on viralliselta nimeltään Nora Pöyhösen koulutila. Koulutilalla on maata kaikkiaan 305,89 ha, mistä viljeltyä peltoa noin 62 ha. Koulutila tuottaa maitoa ja lihaa sekä monipuolisesta puutarhastaan kukkia ja vihanneksia. Koulun ja koulutilan henkilökuntaa on 16 vakinaista sekä vuosittain kymmenkunta erilaista harjoittelijaa. Emäntäkoulussa on tällä hetkellä oppilasvahvuus 86, mahdollisesti vuoden lopulla voidaan ottaa 30 oppilasta lisää. Vuonna 1997 emäntäkoulu koulu sai uuden päärakennuksen. Vanha päärakennus kuuluu nykyisin museoviraston suojelemiin kohteisiin ja vanhan puiston ympäröimänä se on hyvin kaunis ja suosuosittu retkeilykohde Haapavedellä kuten koko emäntäkoulukin. Onhan se eräänlainen muistomerkki lahjakkaan naisen elämäntyöstä, naisen ja perheen. Kaikki he kuitenkin aina ovat muistaneet jälkeentuleville teroittaa: Vähän ihmisvoimaa - ylin siunaus Herran

Metäällä vielä työtä tekevät perheinemme toivotamme teidät kaikki tervetulleiksi. Meillä on jopa sellainen ylellisyys kuin "poutapovari", joka on ennustanut edellä mainitun viikonlopun sääksi "kaunista ja lämmintä". Mikä voisikaan sitten olla onnistumisen esteenä!


Heikki Rytkönen:
MITENKÄ TÄÄLLÄ TYÖTÄ TEHDÄ

Mitenkä täällä työtä tehdä,
täällä kuurankankahalla,
näillä kylmillä kylillä
pohjan jäisellä povella?
Täällä hanki hallitsevi
valta jäinen vallitsevi
huurre hongissa asuvi
nietos niemien nenässä.

Mitenkä täällä työtä tehdä
ellei lämmöllä sydämen,
rinnan tuntehen tulella?
Jos on lientyis lieden lämmin,
sydän sykkii lämpimämmin,
jos on jäätyis järven pinta,
kiivahammin kohoo rinta,
jos on joutuu illan rusko,
elää sydämessä usko,
usko voimaan aattehien,
usko suurehen, hyvähän.

Runovihkosta "Kärsäheiniä" v. 1904, käsikirjoitus


MAAILMANMATKOILLA
Unto Rytkönen:
TIISKERIN MATKASSA PERSIANLAHDELLE
(jatkoa edellisessä numerossa olleeseen; matkan loppu)

Laivassa henkilökunnan elämä on tietysti tavattoman yksitoikkoista. Kahteen ja puoleen kuukauteen maata ei juuri nähdä. Miten sitten saada aika kulumaan? Tietysti keräännytään yhteen omiin porukoihin, juodaan olutta. Tupakkaakin menee paljon. Laivan puolesta koetetaan järjestää monenlaista.

Silloin kun Guineanlahti ylitetään matkaten pari viikkoa "pelkkää suoraa viivaa"quot;, päällikkö järjestää juhlat helikopterikannen tuntumassa. Silloin grillataan filettä ja makkaraa ja kyljyksiä, tarjolla on hedelmiä ja viiniä. Kaiken kukkuraksi pannaan tanssiksi, ja on oikein mukavaa. Tanssimusiikki on vaatimatonta, omatoimisesti radiolähetyksistä nauhurille otettua. Ja tanssitaan kengittä, siis sukkasillaan tai paljain jaloin. Tunnelma on sangen erikoislaatuinen. Ympärillä oleva tropiikin yö on kuin samettia, ellei tuuli käy. Koneet jyskyttävät, elämys on kummallinen. Minä olin tietysti humussa mukana. Kun juhlan jälkeen lähdin hyttiini, ensimmäinen konemestari tuli minua saattamaan ja sanoi: "Sinä olet hieno mies. Sinä tanssitit kaikki meidän tytöt." (Latoja: "Oliko niitä paljonkin?", ihmetteli sukulaisjoukko. "Kymmenkunta", kuului Unton vaatimaton vastaus.)

Laivan yliperämiehellä oli koko perheensä, vaimo ja kaksi lasta, matkalla mukana. Tyttö oli n. 10-vuotias. Poika, Marko nimeltään, vietti 5-vuotissyntymäpäiviään laivalla. Silloin hän päättäväisen näköisenä marssi ahterista fööriin laivan päällikön huoneeseen, kietoi kätensä päällikön kaulaan ja sanoi: "Kuules, kippari, tänään on minun syntymäpäiväni. Minä täytän viisi vuotta ja tarttis olla kuulema konjakkia." Kippari meni kaapilleen, antoi Markolle pullon, jonka pohjalla oli tilkkanen juotavaa. Marko lähti vaeltamaan takaisin, ja iltapäivällä päällystömessissä juotiin sitten konjakkia kahvin kanssa.

Nimipäivääni, 5. päivä heinäkuuta, en minä ollut etukäteen osannut "noteerata". Yllätyksekseni heti aamulla kahviaamiaiselle tultaessa konepäällikön tyttöystävä tuli salonkiin käsi ojossa: "Onnea Untolle;" Päällikkö sanoi tämän tietävän sitä, että minun täytyi laittaa pöytä koreaksi iltapäivällä. Niin sitten meidän messityttö yhdessä stuertin kanssa loihti hirvittävän suuret leivokset, ja niin juotiin Unton-päivän kahvit tupakkasalongissa. Minulle oli tehty onnitteluadressi, jonka teksti oli taitavasti sommiteltu kuvalehdistä leikatuista sanoista ja kirjaimista.

Ensikertalaisten kastaminen päiväntasaajalla on jo aikaisemmin ollut puheena. Sehän on matkan "kohokohta" varsinkin niille, jotka ovat jo aikaisemmin seremonian läpikäyneet. On tosin viisainta pitää kastetodistus, certifikaatti, matkoilla mukana, jotta ei joudu uusintaan. Minullekin annettiin komea, monivärinen todistus, Neptunuksen myöntämä ja laivan päällikön allekirjoituksellaan vielä varmentama, siis erittäin hieno asiapaperi. Jäljennös siitä, tosin vain musta-valkeana, samoin kuin kaavio tankkerin palontorjuntalaitteiden sijoituksesta, asia josta tämän lehden joulukuun 1977 numerossa (56/1977) on ollut puhe, ovat seuraavilla sivuilla (ss. 7 ja 8).

Päiväntasaajan ylitys

 

Tiiskeri
Palontorjuntalaitteiden sijoitus tankkerin, tosin Enskerin kannella, mutta Tiiskerissä systeemi on sama

Matkan aikana - 3 p:nä elokuuta sattui olemaan syntymäpäivini, täytin 71 vuotta. Tämäkin tapahtuma oli herättänyt huomiota, ja jälleen tuli adressi. Allekirjoittajina oli koko henkilökunta. Markokin oli oppinut laivalla kirjoittamaan, ja niin oli hänenkin allekirjoituksensa adressissa. Ihmetyttää, kuinka siellä niin viitsivätkin ja osasivat valmistella tuollaisia ilon aiheita: Meidän messityttömme ja hänen kaverinsa, miehistön messityttö, laittoivat vielä erikoisadressin ja ompelivat minulle lahjaksi Tiiskeri-lakin. Sitä varten he pihistivät puosulta purjekangasta. Sähköttäjällä oli varastossa Nesteen merkkejä, ja sellainen kiinnitettiin lakkiin. Ensin se aiottiin panna eteen, mutta kapteenin neuvosta merkki laitettiin sivulle, jotta siitä ei tulisi virkalakkia.

Viime kesänä (tarkoittaa kesää 1976) kun Taimi oli maalla Lohjalla minulle seurana ja laittoi ruokaa ja teki "huushollia", soi puhelin. Siellä oli Tiiskerin miehistön messityttö. Hän on lohjalainen ja oli parhaillaan lomalla. Hän kertoi laivan päällikön antaneen käskyn ottaa ehdottomasti yhteyttä minuun ja tuoda koko laivaväen terveiset. Taimin kanssa sitten haimme hänet Lohjalta meille, ja päivästä muodostui oikein rattoisa. Taimi laittoi ruokaa, minä näytin maisemia, uitiin ja otettiin aurinkoa.

Parin päivän päästä menimme hänen luokseen vastavisiitille. Saimme kuulla, että Tiiskeri oli arviolta kolme viikkoa myöhässä. Laivan potkurin koneisto oli mennyt rikki - asiasta oli sanomalehdissäkin - ja piti tilata hinaaja. Niin sitten hinattiin Tiiskeriä 500 km sivutuulessa Etelä-Afrikkaan. Koneiston korjaus kesti arviolta kolme viikkoa. Aikamoinen viivytys se oli, mutta nyt oli laiva tiettävästi jo omin voimin matkaamassa eteenpäin.

Paluumatkalla jätimme osan lastista Vilhelmshafeniin, niin että päästiin läpi Tanskan salmista. Oli outoa nähdä jälleen pensaita ja puita, ja oli suoranainen elämys olla lujalla maalla, nähdä taloja ja ihmisiä. Täällä laivaväki jo puhui: "Viikon päästä tullaan Porvooseen. Muistatkos, mitä silloin tapahtuu?" "Minä jään lomalle." Tällä tavoin miehet puhuivat aivan kuin pojat sotaväessä.

Voi todeta, että heidän elämänsä on kummallista, karua. Ei siinä mitään romantiikkaa ole. Ja sitä me, jotka heidän vaaroista piittaamattoman, sisukkuutta kysyvän työnsä tuloksena saamme käyttöömme jokapäiväistä elämäämme helpottavaa ja mukavoittavaa, energiaa antavaa ainetta, harvoin tulemme ajatelleeksi, mitä kaikkea sen kuljettaminen merenkävijöiltä vaatii. Ei ihme, että laivaväki ilahtuu rantaan päästessään. Mutta, kun muutama viikko on kulunut, katseet alkavat taasen tähyillä satamaan: näkyisikö siellä jo laivaa, että pääsisi mukaan? Mitä varten nämä ihmiset menevät merille? Osalle merille lähdön syynä on ollut vakava ammattiin hakeutuminen, ammattiin, johon valmistutaan opiskellen, merikoulun kautta. Osalle merille lähdön syyt ovat sattumanvaraiset, monenkirjavat elämänkohtalot, ja laivaan hakeutuminen harkitsematta tapahtunut. Mutta ammatiksihan merillä olo silläkin tavalla on monelle muodostunut.

Tässä oli tämä tarina.


Heikki Rytkönen:
KAARNALAIVA

Tein lapsena kaarnasta laivan
ja tuohesta purjehet sen,
ja täynnä sen toivoa laitoin
kotilahteni laineillen.

Ja laiva se laineilla kiikkui
ja purjeht pullistui,
ja uljaana laivani liikkui
ulapoiden aaltoja ui.

Ja se kulkevi kultamaihin,
ihanteiden saarien luo,
ja sieltä se Ahtolan aarteet
ja Onnelan ihmehet tuo.

Nyt rannalla kaivaten katson,
ei venhettä kuulu, ei.
Lie kaiketi toivoni turha,
meren myrskyt purteni vei.

Runovihkosta "Kärsäheiniä", käsikirjoitus v. 1904


KIRJE BERTHA-SISARELLE

Karin Äyräpää on SUKUSANOMIEN käytettäväksi antanut miehensä Arvi Europaeuksen (sittemmin Äyräpää) kirjeen, arvellen siinä olevan sisältöä koko suvunkin luettavaksi. Kirje on päivätty Helsingissä 28 p:nä tammikuuta 1918. Ikää sillä on siis saman verran kuin Suomen valtiolla näinä päivinä. Kirje on kirjoitettu aikana, jolloin maassamme elettiin varsin jännittyneen ilmapiirin vallitessa.

Kirje alkaa: "Rakas sisar
Tervehdys lämmin täältä päin. On viime aikoina ollut sellaista touhua ja kiirettä, että ei ole ehtinyt paljon omaisiaan muistelemaan Nyt on tässä pieni loma-aika, kun on taas saanut kaikki järjestykseen, tosin kaikki on vaan tyyntä myrskyn edellä. Olen hommannut yhtä ja toista. Liikeasioita oli minulla yhteen aikaan aika paljon ja onnistuin ensi alussa koko hyvin. Olin yhteen aikaan ansainnut useampia tuhansia. Mutta sitten tuli pieniä pettymyksiä, sain vähän rökkiini jääden kuitenkin noin 3000 mk voitolle. Hyvähän se oli niinkin."

Arvi Europaeus oli rovasti A.J.Europaeuksen vanhimman pojan Anders Theodorin ja täkän vaimon Maria Kristiinan -s. Riikonen - nuorin lapsi, vuonna 1894 syntynyt. Äiti kuoli pojan ollessa kahdeksan vuoden ikäinen, isä neljä vuotta myöhemmin. Arvin koulukaupunki oli Kotka, missä Bertha Europaeus (myöh. Äyräpää), kymmenkunta vuotta Arvia vanhempi sisar - hänellehän kirje on osoitettu -toimi opettajana, aikaa myöten myös rehtorina sikäläisessä tyttökoulussa. Ylioppilaaksi tultuaan Arvi valitsi metsänhoitajan uran. Kirjeen kirjoittamisen aikoihin tultaessa hän on parhaillaan lukemassa lopputenttejään, tietysti Helsingissä. Opintoihin syventyminen sujuu sillä hetkellä vaivalloisesti. Ja syy tähän käy kirjeestä selville

"------ Nykyään olen konsentreerannut kaikki tarmoni lukemiseen se kun tahtoi alussa vähän syrjääntyä. Vähän vaikeaa on tozin ajatuksiaan koosta pitää, kun valtiolliset tapahtumat tuppaavat olemaan mielässä. Nytkin tässä tunnutaan olevan ratkaisun edessä. ----- Nyt nähtävästi on kansa saanut tarpeekseen. Sen sisu alkaa jo nousta. Se on suomalainen veri nuijasodan ajoilta, joka     alkaa kuohua ....."

Ajattelemista riittää edelleen:
"Olen ollut kahden vaiheilla lähteäkö ja heittää luvut tai pysyäkö paikoillaan. Toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt pysyä täällä, mutta sitten kun se alkaa ja se kai alkaa kohta, saa jäädä luvut, sillä silloin tarvitaan miehiä, tarvitaan sellaisia, jotka uskaltavat kuolla."

Arvin päätös lähteä rintamalle kypsyi pian kirjeen kirjoittamisen jälkeen, ehkäpä se oli hänelle jo selvä asia, josta hän ei vielä suoranaisesti tahtonut sisarelleen ilmoittaa. Isänmaan asioita pohtiessa intomieliselle nuorukaiselle on samalla valjennut, kirkastunut läheisten henkilöiden sukulaisten, ystävien, merkitys ja samalla kasvanut halu pitää heistä huolta. Arvi lopettaa kirjeensä:

"On niin kummaa katsella maailmaa nykyään, on ikäänkuin uudestaan syntynyt. Ja kaikki kaunis ja hyvä mitä maailmassa on, on ikäänkuin paljon läheisempää ja rakkaampaa. Omaiset, koti, toverit, koko Suomi, on kuin oma pikku vaimo, on kuin pala omaa itseään, jonka puolesta on valmis tekemään vaikka mitä.

Niin, sisko rakas,kaikki te, varsinkin sinä ootta nyt paljon lähempänä minua kuin koskaan ennen. Nyt vasta huomaan, mitä verisiteet merkitsevät. Niin, minä kai olen usein ollut paha, olen tuollainen kesyttämätön luonne, mutta toivottavasti sinä annat mulle anteeksi, annat tällaisena suurena kansallisena hetkenä, unohdat kaiken kiittämättömyyteni, sillä kaikista ihmisistä olet sinä ainoa, johon olen syvemmin kiintynyt, syvemmin kuin ehkä itse arvaatkaan. Monta kertaa kun laiskuus ja haluttomuus työhön on minua vaivannut olen aina ajatellut sitä raskasta työtaakkaa, jonka sinä olet elämässäsi saanut kantaa ja kantanut vielä nurisematta. Silloin olen minä aina tarmolla ryhtynyt pyrkimään eteenpäin, voidakseni taas vuorostani tukea sinua, kun väsymys ja vanhuus sinut saavuttaa. Kaikki mistä nyt sanon, se lähtee sydämestä, ilman vilppiä ja kaunistelun halua, uskot kai sen hyvä sisko.

Ehkä tässä vielä elämme tämän ajan yli ja ehkä silloin onnikin meille hymyilee. Ehkä ensi kerran kun tavataan, Suomen kansa on kokoontunut yhden lipun, isänmaallisuuden alle. Ehkä silloin on kevät, kaunis Pohjan kevät, Suomen kevät. Ehkä silloin pilvetön, kirkas kevättaivas tämänkin kansan yllä kaartuu .........
Jos niin pitkälle päästään, niin silloin elää tässä maassa taas kansa, joka keväänsä keskellä pystyy enemmän toimittamaan kuin me aikaisemmin eläneet.

Hyvästi vaan, hyvä sisar ja voi hyvin. Jos olet väsynyt tai sairas ilmoita, voin lähettää täältä rahaa, että saat vähän levähtää.

Veli Arvi "

Arvi kuoli v. 1934. Hänen Bertta-sisarensa elämänlanka katkesi paljon myöhemmin, v.1961.

Kirjettä luki: Taimi Kyyrö


HENKILÖTIETOJA

09.01.1978

Aune Äyräpää 80 vuotta

20.01.1978

Anneli Äyräpää, s. Havupuu 50 vuotta

12.03.1978

Taisto Aaltio 60 vuotta

31.12.1977

Kihlauksensa julkaisseet Antti Aleksi Samuel Lehtonen ja Aino-Sisko Viikki Espoosta

23.03.1978

Syntynyt terve tyttö Marjukka ja Jorma Turuselle Ilomantsiin. Vielä "nimittämätön" pienokainen on Kauko ja Liisa Leiwon seitsemäs lapsenlapsi, mutta heidän ensimmäinen tyttärentytär.

01.04.1978

Nora Pöyhösen kuolemasta 40 vuotta


SUKUSANOMIEN joulukuun numeron Henkilötietoja-osastoon oli päässyt pujahtamaan pari virhettä.

Erehdyksessä oli keräilytietoihin päässyt pujahtamaan virhe, joka teki Kirsi Annukka Mäkisestä viimekesäisen vauvan. Kirsihän on jo iso tyttö, oikein koululainen, syntynyt v. 1969.

Selma Kristina HÄLLSTRÖMIN sukunimi oli erehdyksessä muuttunut Pankakoskeksi.

Olkaa hyvät, korjatkaa virheet. Pyydämme anteeksi erehdyksiä.


SUKU NAURAA

Talvi Rytkönen:
Kansan kiusauksia

Tammikuussa kansa koittaa
suuret kiusaukset voittaa,
konsa yhteiskunta vaatii,
että itse kukin laatii
tuloistansa tiedoituksen
eli veroilmoituksen.
Unohtaa ei saisi kukaan
tiedot omantunnon mukaan
sekä kautta kunniansa
ihan oikein antavansa.

Hämeenlinna 27.1.1976


Talvi Rytkönen.
Mies vai nainen tyttö vai poika?

Jos on Matti, Jussi, Ari,
Hannu, Markku. Jaska, Jari,
Asko, Esko tahi Jukka,
kaikilla on pitkä tukka.

Tyttölapsiks heitä luulis,
ellei äänestänsä kuulis
tahi parta joskus näyttäis,
mitä "titteliä" käyttäis,
ettei erehtyis sen verran,
että neidiks sanois herran
taikka poikaa tytöks hokis,
arvata vaikka sen kokis.

Puvusta ei lainkaan tiedä
mihin luokkaan pitäis viedä
nuori mies tai nuori nainen
muoti kun on samanlainen.

Tiedon, arvailujen summa:
Kyll' on ihme sekä kumma.
Paha on, jos heill' on ero!
Kuka onkaan ollut nero
joka temput moiset keksi
että melkein rikokseksi
julistetaan mielipiteet,
joilla ehkä vankat siteet:
Jumala loi ensin miehen
eikä jäänyt puolitiehen,
teki avun sopivaisen:
miehen kylkiluusta naisen.
Pakostako samanlainen
karski mies ja hento nainen!


Enok Rytkönen:
Muuan syntymäpäiväonnittelu

Ella mamma mahtavainen
Liska mamselli "lihava"
Matti poju matalainen
Keisarinnakin "kapea"
mummusi mukana muiden
Rengon reippaat nuorukaiset
"Kesäpoikasen" keralla
haluavat hartahimmin
Sulle suuria hyviä
kaunehinta kaikenlaista!

9.11.1928, Isä-II


POIMINTOJA

MATTI ÄYRÄPÄÄN palkinnon v. 1978 sai professori Kari Cantell. Hän on usean vuoden ajan johtanut Kansanterveyslaboratorion ja Punaisen Ristinveripalvelun yhteistyönä tapahtuvaa interferonin tutkimusta. - Interferon on 20 vuotta sitten löydetty valkuaisaine, jonka valmistukseen käytetään veren valkosoluja. Sitä kokeillaan virustautien ja syöpäsairauksien hoitoon eri puolilla maailmaa.

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOSSA tarkastettiin 4.2.1978 filosofian lisensiaatti Matti Leiwon väitöskirjaksi tarkoitettu tutkimus yleisen kielitieteen alalta. "Keskisuomalainen" (ilmestyy Jyväskylässä) kertoo tutkimustyön sisällöistä seuraavaa: Tutkimuksessa on kuvattu viivästynyttä kielenkehitystä ääntäminen, taivutuksen, lauseopin ja eräiden merkitysopillisten ja kielen käytön näkökohtien kannalta. Tällaiset kieliopilliset puutteet ovat alkujaan kieliopillisia yksinkertaisuuksia, joita voi esiintyä myös normaalissa kielenomaksumisessa. Kielenkehitykseltään viivästyneillä lapsilla puutteet jäävät kielioppiin pysyvämmin ja häiritsevät kehitystä vastakin. Käytännön merkitystä tutkimuksella on suunniteltaessa kielenkehitykseltään viivästyneiden lasten puheterapiaa ja diagnoosimenetelmiä.

UUDEN SUOMEN palstoilla 24.2.1978 oli jälleen asiaa viiden vuosikymmenen takaa: 24.2.1928, karkauspäivänä, ANSSI (Antti Rytkönen) tuo tiettäväksi:

On vakaa vaaran päivä tää
näät luoksesi sun tiet
mon' ohjaa pieni polkkapää,
jos poikamies sä liet.
Vaan silloin varo sydäntäs
se että kestää vois,
ja heikoll' ettet hetkellä
sä tuota antais pois;

Seuraavankin päivän (25.2.1928) teemasta, jääkärien saapumisen 10-vuotispäivästä ANSSI on runon rakentanut:

Ne järeät jääkäriparvet
ne saapuivat merten takaa
kun kansalla juur' oli täällä
elon, kuoleman kamppailu vakaa.

Ja heräsi uusi usko:
Viel' alennuksestansa
maa nouseva, vierahan vallan
on suistava Suomen kansa.

ME -lehdessä 14.12.1977 on artikkeli otsikolla "KUN MAISTRAATTI KIELSI JOULUPUKKEJA KULKEMASTA". Ja todella, satakunta vuotta sitten näin todella on tapahtunutkin. Eivät tiernapojatkaan saaneet esiintymisasuissaan kaduilla kierrellä eivätkä taloihin mennä. Sakko -20 hopeataalaria - oli uhkana tottelemattomuudesta.

Varsinaisesti artikkeli kiinnosti meitä kuitenkin toisesta syystä. Siinä nimittäin kerrotaan helsinkiläisistä kauppaliikkeistä, jotka varustivat kaupunkilaisia jouluherkuilla. Parasta että siteeraamme sanatarkasti kirjoittajaa: "---- Kauppatorin varrella, raatimiehen rouva Lampan kivitalossa Stockmannilla oli myydä shampanja-, viini-, punssi- ja olutlaseja, kaikenlaisia karahveja, väkiviinalamppuja, sokeri- ja alkoholimittareita, voipyttylaseja, maitokehloja, tupakkarasioita, vesi-ilmapuntareita, pianonjalustoja, lampunkupuja, nuuskarasioita, kirjepainimia näköalakuvin ja muotokuvin." Ja luettelosta löytää vielä Jeevlen Vaakunaa, Punaruusua, Kasakkaa. (Piipputupakoitahan nämä viimeksi mainitut vain olivatkin.) Tarjolla oli myös väärentämätöntä Kölnin vettä, Eau de Colgnea ja saippuoita. - Taisipa kaukainen esiäitimme, Loviisa Konstantia Lampa saada kaikki joululahjat kokoon omassa talossa olevasta kaupasta, nykyisen mahtavan Stockmannin tavaratalon vaatimattomasta edeltäjästä.

UUSI SUOMI mainitsee 17.4.1978 (sivu 6) kauppias Johan Lampan, jonka aviopuoliso edellä mainittu Loviisa Konstantia Lampa, s. Weckman, oli. Hän oli henkilö, joka 17.11.1808, siis lähes 170 vuotta sitten heräsi aamulla kello viiden aikaan, ja ulos mentyään havaitsi naapuritalon - nykyisin Aleksanterinkatu 10 kohdalla - olevan tulessa. Hän suoritti palohälytyksen, mutta ponnisteluista huolimatta suuri osa Helsinkiä tuhoitui. En löydä mistään mainintaa siitä, paloiko kauppias Lampankin koti silloin, mutta todennäköisesti, koska se oli niin lähellä syttymispaikkaa. Loviisa Konstantia (Louise Constance, siis ranskalaisittain kirjoitettuna, kuten esiäidillämme oli tapana tehdä) eleli silloin vielä turvassa tulelta Viaporissa. Avioliittohan solmittiin v. 1813. Sukusanomien numerot 4-6/joulukuu 1959 kertoo tulipalosta enemmän, samoin edellä mainittu Uuden Suomen artikkeli.

HYVINKÄÄN KOULUMUSEOON on käynyt tutustumassa Ahti Rytkönen. Museo sijaitsee Hyvinkäänkylän peruskoulun ala-asteen koulurakennuksessa. Ahti kertoo Hyvinkään Sanomain n:ossa 65/7.4,1978 havainnoistaan:
"Siellä on koulukäytön patinoimaa, kouluelämän kaikista puolista tarinoivaa tavaraa, kilua ja kalua, puuta, paperia, pahvia, metallia, lasia. Aikakauteen kuuluvan läkkihornan (eli -hornin) mustekynän ja sen pyyhkimen - niitä monenlaisiakin - Ahti totesi olevan talletettuna tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi.

Lunttilappua Ahti kuitenkin on jäänyt kaipaamaan. Arvellen, että moista muistoesinettä, käytännön pyhittämää enempää kuin ajan patinoimaakaan tuskin löydetään, Ahti ehdottaa, että teetettäisiin uusia sellaisia vaikkapa muistitiedon mukaan. Ei kai se rikos olisi. Löytyyhän museoistamme muitakin nyt jo laissa kiellettyjä kapineita.

Uusi Suomi on myös julkaissut Ahdin selonteon koulumuseosta.

TELEVISIO esitti äskettäin ohjelmasarjaa "Kansakunnan linja", Paavo Haavikon kynän tuotetta. Ajankohtaisista valokuvista, joilla suusanallinen esitys elävöitettiin, oli useita Enok Rytkösen ottamia.

KIELITIEDETTÄ VIENTITAVARANA ULKOMAILLE
Vuoden 1965 marraskuussa perustettiin Münchenin Yliopistoon Suomalais-Ugrilainen Seminaari.

Kun professori Ahti Rytkönen sai tiedon uudesta laitoksesta, alkoi hän lähetellä sinne julkaisujaan, sekä aikaisemmin ilmestyneitä että varsinkin eripainoksia uusista tutkimuksistaan. Näitä oli julkaistu useissa sanomalehdissä eri puolella Suomea. Uudelle, alkavalle laitokselle näin saapuva materiaali oli erittäin tervetullutta.

Ennen pitkää Ahti Rytköselle tuli tiedustelu, saataisiinko laitoksen toimesta kääntää saksaksi eräitä kirjoituksista. Tarkoituksena oli hankkia kääntämiskokemusta, teksti kun tarjosi oivallista harjoitusainesta. Suunnitelmana oli lisäksi, että rinnankäännöstekstin kanssa painettaisiin alkuperäinen suomalainen teksti, jotta lukijat saattaisivat verrata käännöstä alkutekstiin. Ahti Rytkönen antoi suostumuksensa ilomielin, ja v. 1976 Munchenissä ilmestyi ensimmäinen nide: Lisiä suomalaiseen kieli- ja kansatieteeseen I, Beiträge zur finnischen Sprach- und Volkskunde I (Finnisch mit deutscher Übersetzung von Katriina Merz und Erhard Schiefer).

Tri Schiefer on toimittanut kappaleen teosta useille lehdille, jotka ovat julkaisseet Ahti Rytkösen tuotantoa, ja Aamulehti mainitsee siitä seuraavaa: "Rytkösen kirja lienee muuten tieteellisesti melkoisen merkittävä teos. -- Mutta tieteellisen arvon ohella on saatu kokoon myös maallikon käteen luontuva, hauska teos. -" Kirjan saksannos on pitänyt kääntäjän kovilla: Ahdin teksti on varmasti riittävän visaista sanastoltaan suomalaisellekin, saati sitten, kun on saksannettava esim. sanat sellaiset kuin hörähdys, muotoutumisrata, petäjäisleipä, rääpys, sutkautusnurkkaus tai äänneleikittely.

Onnittelumme Ahdille!

Kaarina Dehls (s. Rytkönen) lähettää yhdistyksemme arkistoon lehdistä ym. keräämäänsä ainesta hyvin uutterasti. "Karjalainen" lehden palstoilta hän on mm. "saksinut" referaattia professori Viljo Nissilän Karjalan nimistä keruuta käsittelevästä esitelmästä, pidetty Karjalan Sivistysseuran 70-vuotisjuhlakokouksessa 9. p:nä lokakuuta 1976. Nissilä mainitsee siinä mm, kaukaisen sukulaisemme, kansanrunoudenkerääjä D.E.D. Europaeuksen, joka tutkimuksiinsa ynnä kirjeisiinsä on tallentanut nimistöä Itä-Karjalasta, kuten muutkin kansanrunouden kerääjät. Nissilän maininnan mukaan Europaeuksen keräykset ovat arvokkaat.

Ahti Rytkönen lähetti valokopiona Nissilän tutkimuksesta "Suomen Karjalan ortodoksinen nimistä (Joensuu 1975) sivun, jossa selvitetään Kyyrö-nimen alkuperää ja esiintymistä Kannaksen ja Etelä-Karjalan pitäjissä 1500-luvulta lähtien. Samassa postissa saapui myös tietoja Nissilän tutkimuksesta Suomen Karjalan nimistä (Joensuu 1975). Niistä löytyi nimet Lassj Rytköinen vuodelta 1641 ja Lars Rytköin vuodelta 1648. Molemmat olivat Liperistä. Lieneekö ollut sama nimi kahdella eri tavalla kirjoitettuna - oikeinkirjoitus taisi noina aikoina olla horjuvanpuoleista - vai olisiko kysymys kahdesta eri henkilöstä, mahdollisesti isästä ja pojasta. Se ei tekstistä käy selville.

Mainittu Nissilän tutkimus on laaja, lähes 400-sivuinen teos. Nimi jos toinenkin on löytänyt itsensä siihen järjestelmällisen työn tuloksena. Ainakin näin maallikosta nimiä tuntuu olevan loputtomiin, siitä huolimatta, että Nissilä toteaa suuria laiminlyöntejä nimien keruussa tapahtuneen, niin tärkeätä kuin se kielentutkimuksen, historiantutkimuksen, asutushistorian, kansatieteen jne. kannalta onkin.

Sukuseuramme jäsenenä kiinnosti katsoa, mitä siellä kantaisämme sukunimestä sanotaan. Ja löytyihän jotakin. Sivulla 32 on, nimeämisperusteena maastoa ja vesistöä käytettäessä, suomalaiskarjalaisten nimien vesistömaastoon liittyvässä sanastossa (rikkaaksi mainitussa) lueteltuna sanat äyräs, äpräs, äyrämä, äyränne, kaikki merkiten joen tai järven jyrkähköä rantaa tai rantatörmää. Esimerkkeinä ovat pello-äpräs (Räisälä) ja äyränne, Vuoksen jyrkkä ranta (Räisälä).

Kuuluvana sukunimiin, jotka kuvaavat henkilön ruumiillisia tai henkisiä ominaisuuksia, s. 141 on "Äyräpää, Aegrepae 1323, kihlakunta, myöh, pitäjä, Matz Eurepä 1624 Äyr." ["Äyr"on tekstissä käytetty lyhennös paikan nimestä "Äyräpää"]

Kaksiosaisia nimiä, joiden määritteenä on adjektiivi tai substantiivi, on lueteltu runsaasti. Erittäin suosittu perusosana on "pää". Määritteen mukaan sitten saadaan nimiä sellaisia kuin Hepopää, Härkäpää, Jauhopää, Kekkapää, Pöyhöpää, Mököpää, Risupää, Kovapää, Tervapää jne. Nissilän mukaan kyseiset määritteet ilmaisevat mm. pään kokoa, muotoa, hiusten väriä ja laatua; muutamat (esim. Härkäpää, Lampaanpää) voivat viitata nimenkantajan luonteeseen, eräät ovat alkuperältään epäselviä. Nissilä mainitsee vielä, että tälle nimistölle luonteenomaista on pejoratiivisuus, sillä nimeämisessä on usein ollut vaikuttimena vahingonilo, harvemmin leikkimieli tai hyväntahtoisuus. No niin. Mietihän sitten mitä Äyräpää tarkoittaa!


KAARINAN TERVEHDYS TERVAMÄELLE

Taas terve, Tervamäki,
sä mäistä paisteisin,
Luutsaaren vakaa väki
ja Jahti ja Mirrikin

Taas terve, Renun ranta
ja Jänisten saarulat,
Kaatrannan valkoranta,
Kovin muhkeat kuhmurats

Kanu, terve, sä kiveä pelkää
Jo luotokin nostaa pään,
se, jossa Antti telkkää
munittaa pöntöllään.

Taas terve, venhe musta!
Sua muistelen talvisin:
miten laineiden liplatusta
kokassa kuuntelin.

Ja päivää, riippakivi
ja matotuokkonen,
polokoukkujen tuttu rivi,
ja viehkeä verkkojen!

Kalapirtin nään sekä talaan,
kalapirtin "kompeineen".
Niin, tänne hetkeksi valaan,
tuvan viereen leikkini teen.

Kotileikit ja käpykarjat
ovat hetkessä paikallaan.
Pian kutsuvat sienet ja marjat
korit tuokkoset kukkuranaan!

Kesä kiitää niin kuin nuoli,
koht' eessä on elokuu,
taas mielessä koulu ja huoli:
kesä syksyksi tummentuu.

Jyväskylässä toukokuun 25. päivänä 1947
Isä
(Ahti Rytkönen)


HALLITUKSEN PALSTA

Yhdistyksen hallitus on kokouksessaan 14.1.1978 valinnut varapuheenjohtajaksi vuodeksi 1978 Erkki Hirvensalon. Sihteerinä toimii edelleen Pertti Äyräpää, rahastonhoitajana Jaakko Äyräpää, Yhdistykselle tuleva posti joko hallituksen puheenjohtajalle tai sihteerille.

Rahastonhoitaja pyytää, että jäsenmaksut maksetaan sitä varten lähetettävillä pankkisiirtolomakkeilla (luettele siinä jäsenet, joiden maksu seuraa) tai yhdistyksen postisiirtotilille n:o 754 93 -2. Jäsenmaksu on v, 1978 10 mk 18 vuotta täyttäneiltä.


TIEDOTUS KAIKILLE YHDISTYKSEN JÄSENILLE JA MUILLEKIN A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISILLE

Tämän lehden mukana postitetaan vuoden 1978 vuosikokouskutsu sekä kutsu yhdistyksen 30-vuotisjuhlaan Haapavedelle. Kokouspäivät ovat 22.-23, heinäkuuta 1978, kuten vuosikokouksessa v. 1977 päätettiin.

Lue tarkoin kokouskutsun mukana tuleva aineisto, jossa pyritään antamaan ohjeita esim. matkan suunnittelemiseksi jne. Puheenjohtaja, sihteeri samoin kuin muutkin hallituksen jäsenet antavat tietoja pyydettäessä.

Yhdistykseen vielä liittymätön voi kokouksessa tehdä ilmoituksen mukaan tulostaan meidän kaikkien omaan seuraan.

NÄKEMIIN HAAPAVEDELLÄ!


KAIKILLE VIRKISTÄVÄÄ JA HYVÄÄ KESÄÄ
TOIVOTTAA
SUKUSANOMAT



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.