A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1956 Joulukuu N:ot 2-3 (21-22)

Joulu Syvärillä 13 vuotta sitten

Oli vielä aivan pimeätä kun kolmen hevosen ja reen muodostama matkueemme oli lähtövalmis. Ellei olisi ollut aivan kirkasta, niin että tähdet ikäänkuin valaisivat, olisi tuntunut vieläkin pimeämmältä. Pakkannen paukkui rattoisasti komentokorsun petäjistössä. Keli tuntui hyvältä. Lunta tarpeeksi; mutta ei liikaa ja hevoset loistokunnossa. Hätäkös oli aloittaa jouluvaelluksemme etulinjaan..

Tällainen oli kulkue: reessä n:o 1 pappi, lähettiupseeri ja komentaja, reessä n:o 2 adjutantti, valistusupseeri ja taistelulähetti ja reessä n:o 3 esikuntavääpeli, kaksi taistelulähettiä ja suunnaton määrä joulupostia; kotipaketteja ym. sellaista. Aseistuksena upseereilla, papilla ja valistuksella konepistoolit ja taisteluläheteillä puoliautomaatit, jotka ystävällisesti oli saatu "lainaksi" tarkoitusta varten "^tvenäjäläisiltä" veljiltä.

Tunnelma oli iloinen. Mieli kevyt ja raikas ja äsken juotu kuuma kahvi uhosi vielä lämpöä hengityksen huuruun. Ja niin lähti karavaani liikkeelle ripeätä ravia rantatörmälle ja sieltä edelleen Syvärin jäälle. Suunnitelma: joulujuhla jokaisessa tukikohdassa, käynti jokaisessa korsussa ja jokaisessa vartiopaikassa koko taisteluosaston kaistalla. Ja se ei ollut vähän.

Olipahan siellä KETTU, tukikohta saaressa Syväristä lähtevän pitkän lahdelman suulla, vain parinsadan metrin päässä vastarannan vihollisasemasta. Saareen johti pieni, kevyt, pukkien varaan rakennettu polkusilta, jota sekä pohjoisesta että etelästä kodikkaasti lakaisi vihollisen konekivääri, jos ampuja näki tai kuuli liikettä siellä. Oli muudan KIELO, suohon perustettu tukikohta, jossa ei voitu kaivautua vaan taisteluasemat oli tehty päällekkäin ladotuista hirsistä, permantona ritilöitä, jotka pakkasella kävellessä paukkuivat, ritisivät ja rätisivät ja tavallisimmin vetivät puoleensa vihollisen sekä Nikujen että Nakujen huomion (= kevyitten ja pienoiskorohorojen eli kranaatinheitinten tulen). On varmaankin elämässä olemassa suurempiakin nautintoja kuin makaaminen muutaman hirren suojassa ammusten räjähdellessä edessä, takana ja sivuilla. Ainakin pappi oli sitä mieltä. Mitä mieltä komentaja oli, sitä hän ei sanonut. Hän oli yleensäkin tällaisissa tapauksissa vähäpuheinen. Mutta perin urhea lähettiupseeri Pekka Aarnio, Suomen armeijan luutnantti, jo kolmesti pahasti haavoittunut, vilkutti veikeästi komentajalleen silmäänsä.

Tst.Os. R:n (Taisteluosasto Rytkösen) rintamaosuus ulottui parisen peninkulmaa pitkin Syvärin vaihtelevaa rantamaastoa aina ns. Iloiseen nurkkaan asti. Nimensä tämä nurkka oli saanut siitä, että se oli hyvin vihollisen tulen hallittavissa, joten siellä "aina soi" ja joka päivä syntyi tappioita. Liikkuminen siellä valoisana aikana oli miltei mahdotonta. - Taisteluosastoon kuului kaksi vahvennettua sissipataljoonaa, yksi tykistöpatteristo ja erinäisiä tykistö ym. yksiköitä. Se oli komentajansa siihenastisen sotilasuran huippusaavutus, ja ehdottomasti rakkain tehtävä. Hän tunsikin kuin viisi sormeaan sen jokaisen kohdan, jokaisen upseerin, jokaisen aliupseerin, jopa lähes jokaisen taistelutehtävää suorittavan miehenkin. Aina hän vietti suurimman osan aikaansa sen eri tukikohdissa keskustellen niitten päälliköiden kanssa, tutkien, tarkastaen. ja suunnitellen mahdollisia parannuksia niitten teknilliseen rakenteeseen. Oliko siis ihme, että hän jouluna tahtoi käydä niissä kaikissa ja puristaa jokaisen taistelijansa kättä.

Joulujuhlasta tuli todellinen joulujuhla. Jokaisessa tukikohdassa oli joulukuusi kynttilöineen tunnelmaa kohottamassa. Vanhat, tutut jouluvirret olivat vähällä nostaa sirpaleenkestäviksi vahvistetut korsujen kattorakenteet ilmaan. Papin joulusanoma otettiin kaikkialla vastaan samalla hartaudella. Valistuksen kaunista puhetta kuunneltiin kaikkialla Yhtä tyytyväisinä. Ja kun komentaja joulupostin, kotikirjeitten ja pakettienjaon jälkeen toivotti hyvää jatkoa, kajahti vastaus sellaisella ponnella ja sydämellisyydellä, ettei sävystä voinut erehtyä.

On selviö, ettei yksinomaan hevosilla ja apostolin pelein olisi pystytty selviytymään taisteluosaston 22 tukikohdan. juhlista tarpeeksi ripeässä tahdissa ellei olisi voitu käyttää tekniikan uudempiakin saavutuksia liikunnan nopeuttamiseksi. Niinpä oli siis taisteluosaston auto odottamassa tietyissä lohkojen komentopaikoissa, valmiina nopeasti heittämään joulukiertueemme seuraavaan komentopaikkaan,. missä ikänä tieolosuhteet sen sallivat.

Näin oli jo päästy iltapäivään ja viimeiselle lohkolle, jonne autotie kulki helposti tähystettävän aukean suon yli ja jonne siis jokainen automatka valoisaan aikaan merkitsi pientä seikkailua. Menomatka sujui kuitenkin hyvin. Juhlat pidettiin.. Lohkon esikunnassa juotiin ties monennetko joulukahvit (ja hyvää kahvia!). Ja sitten ruvettiin tuumimaan paluuta osaston esikuntaan, jossa komentajan kuuluisa. savusauna jo odotteli kylpijöitään. Tosin vielä oli valoisaa, mutta ehkäpä viholliset näin joulun kunniaksi antaisivat automme liikkua rauhassa. ..Paljonko se nyt pahaa, pieni henkilöauto, pystyi aikaansaamaan.

Ja niin sitä lähdettiin. Autoon koko joulukiertue ja auto pitkin suotietä kohti valtamaantietä, josta sitten vielä parisen kilometriä tähystettyä matkaa kauniiseen honkaharjun maastoon, tunnelmallisen, hyökkäysvaiheen aikaisen saksalaisen sotilashautausmaan ohitse. Olikohan keskustelu laimeahkoa, väkinäistä. Aiheutuikohan se jännityksestä vai olikohan 22 joulujuhlaa väsyttänyt mieliä. Pappi oli vaiti. Valistus imi intensiivisesti Työmsteittiänsä. Adjutantti katseli tiukasti suon yli Syvärin vastarantaa ja vain lähettiupseeri lohkoi tapansa mukaan komentajan kanssa: " - - maassa rauha ja sloboillakin hyvä tahto - - "

Noin kilometrin ajon jälkeen komentaja väänsi etuikkunan auki, koska se oli mennyt huurteeseen ja koska vaunuun oli kertynyt liikaa tupakansavua. Tak, tak, tak - fiu, fiu, fiu - tuttu ääni - kovin tuttu. Se pani nielaisemaan toisenkin kerran, vaikkei ollutkaan mitään juotavaa. Se oli nimeltään tykistökeskitys. Vielä tässä vaiheessa, ,kun ajettiin yhdensuuntaisesti vihollisasemien kanssa, suhteellisen vaaraton, mutta merkitsi joka tapauksessa sitä, että naapurin tykistökomentaja oli aloittanut joulujuhlansa. Oli vielä n. kilometrin verran valtatien haaraan. Vihollisen ammukset lensivät suhteellisen korkealla ylitsemme ja päätyivät suohon takanamme. Joka tapauksessa monta vihamielistä silmäparia tähysti eri välinein tiukasti automme kulkua ja saimme varautua lämpimämpään huolenpitoon valtatien alueella, johon vihollinen oli tarkkuuttanut putkensa monin kymmenin keskityksin. Komentaja harkitsi jo auton jättämistä, tielle ja painumista jalan tienhaaran takana olevaan metsikköön, joka suojasi vihollistähystykseltä, mutta matkassa oli monta mutkaa. Tämä tykistökeskitys kuului ehdottomasti voimakkaana taempiin portaisiin, jotka hetken päästä alkaisivat pitää komentopaikan johtimia kuumina, saadakseen selville, mitä tapahtui edessä. Sitä paitsi asialla oli myös psykologinen puolensa. Ainoastaan lähettiupseeri oli ollut komentajansa kanssa tulessa useinkin, muut eivät häntä tunteneet.

Autonkuljettaja kysyi, eikö pysähdytä ja katsoi huolestuneena komentajaan. Hän ei ollut ensimmäistä kertaa, ei pappia kyydissä eikä keskityksessäkään autoinensa. Mutta komentaja sanoi rauhallisesti: "Ei!" Sillä siisti. Ja niin oltiin hetken päästä valtatiellä. Vauhti parani. Auraamaton lumi tiellä pani vaunun heittelehtimään uhkaavasti. Jo alkoi kuulua tuttua ääntäkin. Valtavia räjähdyksiä hieman joka puolelta. Sirpaleitten vonguntaa. Ryskyen kaatuvia puita ja keskelle tietä syntyviä kranaattikuoppia. Kuljettaja pani päälle pienemmän vaihteen, mutta oli siitä huolimatta ajaa suinpäin suureen, vastasyntyneeseen räjähdyskraateriin. Keskustelu autossa oli tyystin loppunut. Ainoa, joka vielä jatkoi parantumattoman iloisesti huomautuksiaan ystävällisistä joulupaketeista yms. oli hyväntuulinen lähettiupseeri.

Kolme kilometriä mentiin täten jatkuvassa kranaattitulessa vinhaa vauhtia. Kuljettajalla oli tosi urakka. Hiki vuoti pitkin hänen kalpeita poskiaan. Huulet olivat tiukasti yhteenpuristetut, mutta tapansa mukaan hän ajoi hyvin ja päättäväisesti, onnistuen väistämään niin tien poikki kaatuneet hirret kuin uudet kranaattikuopatkin.

Oltiinpa sitä vihdoin sillä honkaharjulla, painuttiin petäjikön täyteen näkösuojaan, todettiin tykistön siirtäneen tulensa lähemmäksi taempien portaitten liikenneyhteyksiä ja ajettiin suoraan lähimmän oman korsun pihaan. Kuljettaja ja pari avuksi komennettua miestä ryhtyi tarkastamaan autoa ja me sedät painuimme puhelimen ääreen kertomaan sekä omillemme että esimiehillemme selvinneemme tähän asti hyvin.

Vielä oli ajettava taisteluosaston esikuntaan n. 4 kilometrin taival, mutta nyt alkoi jo hämärtyä. Sitäpaitsi oli koneelle sattunut jokin vaurio, joka piti sitä ennen korjata. Tosin tämä tiesi saunomisen lykkääntymistä ainakin tunnilla, mikä kovasti suututti komentajaa. Mutta asia ei ollut autettavissa. Vihollisen tykistötuli suoritti tavanmukaista kaartoansa liikkuen taemmista portaista kohti taisteluosaston esikunnan komentopaikkaa. .Tuli se vihdoin valmiiksi se autokin. Istuttiin vaunuun. Lähettiupseeri toivotti yhtä .iloista matkaa jatkolle, kun totesi ammusten putoavan esikuntamme maastoon. Me ajoimme nyt jo melkein pimeässä himmennetyin valoin kotia kohti. Taival katkesi sen enemmittä välikohtauksitta. Tie oli suhteellisen hyvä .ja hyvin tuttu autonkuljettajalle. Niin sitä sitten noin tuntia aikataulusta myöhässä suunnistettiin komentokorsun eteen. .Siellä lääkäri ja muut upseerit olivat joulukiertuettamme vastassa. Samoin oma taistelulähettini, joka tällä kertaa kuitenkin oli hyvin huolissaan, sillä äskeinen keskitys oli tuhonnut komentajan savusaunan. Mutta ihme kyllä komentaja ei ollut vihainen. Entäpä olisi päästy aikataulunmukaisesti jatkamaan matkaa, entäpä autonkone ei olisi vaatinut korjausta. Mitenkähän olisi käynyt silloin kylpijöitten.

Kylpy saatiin reservipataljoonan komentajan saunassa, joka oli aika hyvä sekin. Senjälkeen keräännyttiin yhteiselle jouluaterialle. kaikki, niin monta kuin komentopaikan ruokailukorsuun ikinä mahtui Pappi puhui paremmin kuin tähän asti missään tukikohdassa, valistus ei puhunut lainkaan ja kun komentaja kilisteli lasiansa lähettiupseerinsa kanssa, nauttiakseen kulauksen makeata sotapesän joulusahtia, niin tämä vilkutti veikeästi silmäänsä. Kuusessa paloi monta kirkasta kynttilää. Tykistötuli oli tauonnut. Maassa oli rauha ja niinkuin ennen maailmassa sanottiin "ihmisiliä hyvä tahto".

Joulu 1943. Syvärillä. Joulu, jolloin jo ylempi päällystö tiesi, että edessä oli hyvin vakavat ajat.

Ilmari Rytkönen.

Henkilötietoja

Selma Pankakoski

Tuonen tuville on jälleen viime kesänä siirtynyt yksi yhdistyksemme vanhimman polven jäsenistä, jo kolmas vähän yli kahden vuoden sisällä. Selma Pankakoski ei enää ole joukossamme. Jo pitemmän aikaa oli hänen terveytensä ollut horjuva. Vähitellen esiintyi hiipivän vaikean taudin merkkejä.. Ne antoivat aihetta leikkauksen suorittamiseen. Se ei kuitenkaan voinut henkeä pelastaa. Kesäkuun 20. päivänä hän vaipui kuolemaan Mehiläisen sairaalassa Helsingissä.

Selma Sofia Kristina Pankakoski, o.s. Äyräpää (Europaeus), syntyi Oulussa 51.8.1880. Hänen vanhempansa olivat apulaisagronoomi Oulun läänissä, sittemmin lääninagronoomi Uudenmaan läänissä Anders Teodor (Adde) Europaeus, vanhin Liperin pappilan suuresta sisarusparvesta, ja Kristina Sofia Riikonen, maakauppiaan ja talollisen Johan Riikosen tytär Pielisjärveltä.

Koulunkäyntinsä Selma alkoi Oulun tyttökoulussa. Perheen muutettua etelään hän siirtyi Helsingin suomalaiseen tyttökouluun, josta sai päästötodistuksen. Opettajaksi hän valmistui Helsingin suomalaisesta jatko-opistosta aineinaan luonnonhistoria, suomi ja saksa. Myöhemmin hän vielä opiskeli yliopistossa muutaman lukukauden luonnonhistoriaa ja maantiedettä.

Opettajauransa hän alkoi Kotkassa, missä toimi Yhteiskoulun opettajana 1901 - 1909 (paitsi niitä lukukausia, jolloin opiskeli yliopistossa).

V. 1909 Selma solmi avioliiton maisteri Herman Hällströmin (myöh. Pankakoski) kanssa. Pari vuotta myöhemmin Herman tuli Sortavalan seminaarin lehtoriksi (myöh. johtajaksi) ja niin joutui nuori pari muuttamaan Sortavalaan. Siellä Selma oli tyttökoulun jatkoluokkien opettajana 1915 - 59 ja 1942 - 44 sekä pitkät ajat sijais- ja tuntiopettajana tyttökoulussa, lyseossa ja seminaarissa. Opettajana hän oli rauhallinen, oppilaita - sekä nuorempia että vanhempia - ymmärtävä. Hän ei antanut oppilailleen vain pelkkää tietoa; luonnon ihmemaailma kaikkine kauneusarvoineen aukeni heille hänen opetuksessaan. Oppilaiden harrastuksiin hän otti innolla osaa, mm. ohjaten heidän näyttämökokeilujaan.

Sortavalan yhteiskunnassa Selma Pankakoski oli toimelias ja vaikuttava monilla aloilla. Hän on ollut jäsenenä Sortavalan kaupunginvaltuustossa, Lotta Svärdin piirijohtokunnassa, kirkkovaltuustossa, sosiaalilautakunnassa, NNKY:n johtokunnassa ym. Myös puhujana ja esitelmöitsijänä häntä käytettiin. Luonnontieteiden alalta hän on julaissut mm. kirjan "Akvaario" ja yhdessä miehensä kanssa kirjan "Kouluherbaario". Suomentajana hän myös on esiintynyt.

Sotien johdosta Selma joutui Hermanin kanssa kahdesti jättämään kotinsa. He kantoivat menetykset tyynesti ja tulevaisuuteen luottaen. Talvisodan jälkeen he asuivat Jyväskylässä ja jatkosodan jälkeen Raahessa, kunnes muuttivat Anteron luo Lepaalle.

Yhdistyksemme toiminnassa oli Selma Pankakoski alusta alkaen mukana, aina Haapaveden sukupäivistä lähtien. Hän osasi antaa arvon menneisyydelle, jonka muistot meitä yhdistävät. Hän ymmärsi, mikä merkitys sillä on nykyhetken ja tulevaisuuden perustana.

Omia muistojaan lapsuuden kodistaan ja varsinkin äidistään hän esitteli meille vuosikokouksessa kaksi vuotta sitten. Tuo esitys, joka on myös julaistu Sukusanomissa, on koruttomassa yksinkertaisuudessaan liikuttavan viehättävä. Tekijä on sillä pystyttänyt kodilleen ja samalla itselleen kauniin muistomerkin ja aikansa kulttuurikuvauksena sillä on pysyvä arvo. Erityisesti on mainittava, että Selma omalta osaltaan pitkin vuosia piti huolta yhdistyksen kokoelmien kartuttamisesta arvokkailla lisillä.

Yhteistyö Selma Pankakosken kanssa yhdistyksen hallituksessa, johon hän kuului kuusi vuotta, ja muutenkin yhdistyksen asioissa oli aina luottavaista ja sopuisaa. Hän oli suurpiirteinen, itsenäinen ja lahjakas ihminen, luonteeltaan vaatimaton ja valoisa.

Hän on jättänyt jälkeensä tyhjän sijan, mutta hänen muistonsa elää ja hänen nimensä säilyy yhdistyksemme aikakirjoissa.

Selma Pankakosken hautaus tapahtui Tyrvännön kirkkomaalla sunnuntaina kesäkuun 24 päivänä. Yhdistyksen puoIesta laskettiin kukkia hänen kummulleen. Omistuslauseena oli:

"Selma Pankakosken, perustajajäsenensä ja hallituksensa entisen jäsenen muistolle kiittäen aktiivisestä osallistumisesta yhdistyksen toimintaan, aina osoitetusta harrastuksesta ja hyvästä yhteistyöstä Anders Josef Europaeuksen jälkeläisten yhdistys."

Ystävän pois mentyä
Selma Pankakosken muistolle.

A .J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen vuosikokous 30.9.1956

Vuosikokous pidettiin Helsingissä entisessä Lampan talossa Pohj. Esplanaadink 5 kaupungin kiinteistöviraston talo-osaston huoneistossa (entisessä Matti Äyräpään asunnossa), jonka toimistonhoitaja herra Saarikoski oli luovuttanut kokouksen käytettäväksi. Syysaurinko paistoi heleästi meren yllä ja lippu liehui tuulessa vanhan sukutalon katolla kun puolenpäivän aikaan kokoonnuttiin vanhimmille osanottajille niin tuttuun kodikkaaseen yläkerran kulmahuoneeseen, jonka ikkunoista katse kantaa yli sataman Suomenlinnan saarille ja kauas rannattomalle meren ulapalle.

Alkupuheessaan yhdistyksen esimies Toivo Valtavuo omisti muistosanat edesmenneelle suvun jäsenelle Selma Pankakoskelle. Vainajan muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudella.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Unto Rytkönen ja sihteeriksi Jorma Rytkönen.

Vuosikokousesitelmän talon rakennuttajan Johan Lampan ja hänen vaimonsa Constanoen (o.s. Veckman) sukuperästä sekä heidän ja heidän lastensa elämänvaiheista piti Toivo Valtavuo. Esitys osoitti, kuinka monisäikeisesti ja kiinteästi Lampan suvun historia liittyy 1700-luvun jälkipuoliskon ja 1800-luvun Helsingin kasvuun ja kehitykseen. Esitelmää havainnollistuttivat monet valokuvat ja Sirkka Rytkösen suureen kokoon piirtämät seinälle asetetut sukutaulut.

Jo esitelmän aikana alkaneen kahvitarjoilun jatkuessa käsiteltiin viralliset asiat.

Vuosikertomuksen toimintakaudelta 25.9.55 - 30.9.56 luki sihteerin Anna-Liisa Laineen sairauden vuoksi estettynä ollessa Jorma Rytkönen. Viime kalenterivuoden tilinpäätöksen luki rahastonhoitaja Kauko Laineen estyneenä ollessa Pirkko Voipio, joka myös esitti tilintarkastajien lausunnon. Rahastonhoitajalle ja hallitukselle myönnettiin tili- ja vastuuvapaus.

Jäsenmaksut päätettiin säilyttää entisen suuruisina: aikuisilta 200 mk ja 16 vuotta täyttäneiltä alaikäisiltä 50 mk.

Ilmoitettiin; että hallitus on yhdistyksen jäseniksi hyväksynyt Talvi, Rauha ja Leena Rytkösen, Kirsti Rytkösen ja Marjatta Rytkösen.

Yhdistyksen esimieheksi valittiin uudelleen Toivo Valtavuo. Hallituksen muut vakinaiset jäsenet Aarne Äyräpää, Anna-Liisa Laine, Pirkko Voipio, Irja Pöyhönen ja Ahti Rytkönen valittiin myös uudelleen, samoin varajäsenet Erkki Hirvensalo ja Samppa Kyyrö sekä Unto Rytkösen sijaan uudeksi varajäseneksi Jorma Rytkönen.

Tilintarkastajiksi valittiin Karin Äyräpää ja Pentti Voipio sekä varalle Helli Valtavuo ja Matti Äyräpää, kaikki uudelleen.

Ilmoitettiin, että väliajalla hallitus oli kokoontunut uudessa kokoonpanossaan ja valinnut varaesimieheksi Aarne Äyräpään uudelleen, sihteeriksi eroa pyytäneen Anna-Liisa Laineen sijaan Jorma Rytkösen ja rahastonhoitajaksi Kauko Laineen uudelleen.

Ohjelman taas jatkuessa Toivi Valtavuo kertoi käynnistään Brysselissä asuvan Lampa-jälkeläisen rouva Signe Polidoroffin (o.s. Sevon) luona, jonka muistiinpanoihin Toivo Valtavuon pitämä esitelmä huomattavalta osalta nojautui, ja selosti Signeltä äskettäin tullutta kirjettä, jossa mm. sanotaan: "Jospa voisin vaikkapa vain oven raosta, seurata teidän sukukokouksenne menoa". Kirjoittaja ilmaisee myös suuren mielihyvänsä siitä, että menneitten polvien muistoa vaalitaan ja kunnioitetaan ja niiden vaiheisiin tutustutaan. - Toivi esitteli myös pari Signe lahjoittamaa Constance Lampan nuorena valmistamaa koruompelutyötä sekä Signen lähettämän valokuvajäljennöksen Matilda Spåren maalaamasta Constance Lampan muotokuvasta.

Samppa Kyyrö luki Sirkka Lundin Englannista vuosikokoukselle lähettämän kirjeen, joka kokonaisuudessaan julaistaan jälempänä.

Kokouksesta lähetettiin osanottajille allekirjoituksilla varustettu tervehdys Signe Polidoroffille ja Pirkko Lundille. - Anna-Liisa Laineelle päätettiin lähettää kukkaistervehdys.

Osanottajia kokouksessa oli 27, niistä muualta varta vasten saapuneita Liisa Rytkönen (lentäen Jyväskylästä) ja Sinikka Rytkönen (Hämeenlinnasta). Kutsuvieraana oli Signe Polidoroffin sisarenpoika ekonoomi Leo Molander.

Tilaisuudessa vallitsi välitön ja lämmin mieliala, mihin osaltaan vaikutti kokous paikan valinta.

Kertomus A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen toiminnasta ajalla 26.9.55 - 30.9.56

Kulunut ajanjakso on yhdistyksen seitsemäs toimintakausi. Yhdistykseen on kuluneen toimintakauden aikana hyväksytty viisi uutta jäsentä ja sen piiristä on kuoleman kautta poistunut kaksi jäsentä. Eemeli Kitunen ja Selma Pankakoski. Toimintakauden lopussa oli jäsenmaarä 85.

Sukuyhdistyksen. esimiehenä on ollut Toivo Valtavuo, varaesimiehenä Aarne Äyräpää, hallituksen muina varsinaisina jäseninä Anna-Liisa Laine, Pirkko Voipio, Irja Pöyhönen ja Ahti Rytkönen, sekä varajäseninä Unto Rytkönen, Erkki Hirvensalo ja Samppa Kyyrö.

Yhdistyksen sihteerinä on toiminut Anna-Liisa Laine, rahastonhoitajana Kauko Laine sekä tilintarkastajina Karin Äyräpää ja Pentti Voipio ja varatilintarkastajina Helli Valtavuo ja Matti Äyräpää.

Kuluneen toimintakauden aikana on SUKUSANOMISTA julkaistu joulukuussa N:ot 3-4 (18-19) ja kesäkuussa N:o 1 (20).

Joulukuun 31 p:nä 1955 tehdyn tilinpäätöksen mukaan on yhdistyksen rahastojen määrä mk 71.371:- olen lisäys vuoden aikana mk 7.156:-. Jäsenmaksu on pysytetty entisen suuruisena eli mk 200:- täysi-ikäisiltä ja mk 50:- 16 vuotta täyttäneiltä alaikäisiltä.

Yhdistyksen kokoelmiin on tehty seuraavat lahjoitukset:

Hirvensalo, Aino: 5 C. - Hirvensalo, Martti: C. - Anna-Liisa Laine: E. - Rytkönen, Ahti: 15 A, 6 D, 5 E, 15 F, omien julkaisujen luettelo. - Rytkö.nen, Enok: E. - Rytkönen, Liisa: A. - Rytkönen,.Unto: E. - Valtavuo, Helli: C. - Valtavuo, Toivo: 4 C. - Äyräpää, Aarne: B, E. - Äyräpää, Aune: 4 F. - Äyräpää, Teuvo: 2 D.

[ Lyhennysten selitykset: A kuva, B kirje, C kirja, D pienempi julkaisu tai eripainos, E aikakaus- tai viikkolehti, F sanomalehtinumero tai -leikkele.]

Muistakaa edelleenkin yhteisiä kokoelmiamme.

Yhdistyksen tiliasema 31.12.1955

Pirkko Lundin kirje sukukokoukselle Englannista

Rakkaat sukukokouksen osanottajat!

"Allapäin ja pahoilla mielin" totesimme Sukusanomien saavuttua, että juuri ennen suurlakkoa Sukusanomille lähettämäni kirje ei ollutkaan saapunut perille. Taisipa jäädä sinne "selvittämättömään sekamelskaan", eikäpä varmasti ollut ainoa. -

Meidän elämämme täällä sujuu nyt rauhallisesti omaa latuaan. Muuttotavarammekin saapuivat sitten lopultakin 10. päivänä huhtikuuta. Me itsehän saavuimme jo 20. helmikuuta. Niin että saimmepa odotella kauan, ennenkuin jäät ja lakot helpottivat. Kuitenkin pärjäsimme, koska Lassen tehdas lainasi meille kaikki tarpeelliset tavarat - jopa halusivat hankkia lapsille leikkikalujakin. Me olemme siis todella saaneet kokea, että englantilaisia ei turhaan sanota vieraanvaraisiksi ihmisiksi.

Albright and Wilson Ltd on nyt ostanut meille oman talon. Se on pieni viehättävä rakennus, kaksi huonetta ja keittiö, halli alakerrassa, kolme huonetta, halli ja kylpyhuone yläkerrassa. Talossa on keittiöstä hoidettava keskuslämmitys, mikä on hyvin harvinaista täällä. Muutamme luultavasti tämän kuun lopussa, kunhan kaikki tarpeellinen paperisota on "sodittu".

Ilmat ovat olleet täällä huonoja ja sateisia koko kesän. Minä olin juuri viikon lomalla kauniissa Stratford upon Avonissa - Shakespearen kotikaupungissa - ja Oxfordissa. Nautin suunnattomasti, vaikka satoikin koko ajan. Emme edes voineet lähteä "punttaamaan" joelle Oxfordin perinnäiseen tapaan. Palattuani lähti Lasse samalle matkalle.- Näin me saamme molemmat tarpeellisen loman ja voimme nähdä aina enemmän Englantia ympärillämme. -

Kovin nopeasti tämä aika minun käsistäni livahtaa, eipä tahdo ehtiä henkeä vetäistä ennenkuin jo taas on viikko tai kuukausi vierähtänyt.

Lapset ovat kasvaneet. Anne Marie Christine kävelee jo ja puhuu joitakin sanoja. Erkki Peter puhuu suhteellisen paljon englantia ja ymmärtää sitäkin paremmin. Irma Leena Annette on yhä pieni keijukainen, mutta on toki hänkin jo hieman kasvanut suuremmaksi. Englantia hänkin hartaasti puhua papattaa.

Taloustöitä helpottaa tavattomasti se, että maito ja tuore appelsiinimehu tuodaan aamulla noin 6.50 ovelle. Samoin tuore valkoinen leipä. Ruisleipää olen leiponut itse, koska se on täällä tuntematonta.

Sekatavarakaupasta ja vihannes-kalakaupasta tuodaan myös ilman muuta kaikki kotiovelle. Samoin joka keskiviikko haetaan pyykki. Voi vain aamulla panna paketin oven ulkopuolelle ja on varma, että lauantaina klo 9.50 on kaikki puhtaana taas kotona. Siis lyhyt toimitusaika, halpa ja mukava. Sama laitos huolehtii kaikesta kemiallisesta pesusta samalla tavalla ja samassa ajassa.

Kaunis oma puutarha myös osaltaan helpottaa elämää. Lapset siellä kauniina päivinä onnellisina leikkivät eivätkä pääse karkuteille.

Iltasella melkein jokainen kuoputtelee omalla puolellaan ja usein syntyy hauskaa pikku rupattelua naapurusten kesken. Kaikki ovat täällä niin kovin sydämellisiä ja mukavia meitä kohtaan. -

Olen tässä pikkuisen yrittänyt väläytellä jotakin elämästämme Langleyssä, pienessä hiljaisessa kaupungissa, suuren ja meluisan Birminghamin liepeillä.

Teitä kaikkia lämpimästi tervehtien

Erään kirjeen merkilliset vaiheet

Metsänhoitaja O. Borgilta on Toivo Valtavuolle saapunut 6.10.56 Utrassa päivätty kirje, jossa mm. sanotaan:

"Kun viime talvena täällä Utrassa purettiin eräs pieni asuinrakennus, joka sijaitsi Utran koskessa olevassa saaressa, löytyi rakennuksen lattiatäytteistä erinäisiä papereita, joista tulvavesien huuhtelusta huolimatta osa vielä oli luettavassa kunnossa. Oheinen A. Th. Europaeuksen Oulusta lähettämä kirje löytyi myös mainituista täytteistä.

Kirjeen lähettäjän A. Th. Europaeuksen henkilöllisyys on askarruttanut minua kovasti, kunnes asia selvisi viikko sitten tekemälläni matkalla Kajaaniin. Siellä tapasin maanmittausinsinööri Osmo Rasilon luona rouvat Hirvensalo ja Vinter ja keskustelun yhteydessä kiertyi puhe mainittuun kirjeeseen. Tällöin selvisi minulle, että kirjeen oikea säilytyspaikka on Teidää luonanne. Olen täällä ottanut siitä jäljennöksen työnantajani, Enso-Gutzeit Osakeyhtiön kokoelmia varten; - - -

Lähetän siis oheisena k.o. kirjeen."

Mainittu A. Th. (Adde) Europaeuksen kirje on päivätty Oulussa 30.10.78. E., joka samana vuonna oli nimitetty apulaisagronoomiksi Oulun lääniin, on juuri palannut ensimmäiseltä kolme viikkoa kestäneeltä virkamatkaltaan. Ihmiset ovat tehneet häneen edullisen vaikutuksen. Erinomaisia maita on vielä viljelykseen tarjolla - kunhan ei hallaa olisi. - Matkallaan Karjalasta Ouluun oli E. löytänyt Juuassa kivennäistä, jota luuli rikkikiisuksi, mutta tutkimuksessa oli todettu sen olevan kuparikiisua, siis arvokasta mineraalia. E. kertoo kirjoittaneensa Hackmanille, että tämä yhdessä kirjeen saajan kanssa ryhtyisi joihinkin toimenpiteisiin löydön johdosta, mutta oli Hackman vastannut, ettei kumpikaan vallitsevien huonojen konjunktuurien vuoksi ollut siihen halukas. - Edelleen käy kirjeestä selville, että E. oli toimittanut ja vieläkin aikoo toimittaa Oulusta lohta tuttaville etelään - Muu osa kirjeestä koskee yksityisiä raha-asioita.

E:n kirjeessä ei ole vastaanottajan nimeä, mutta eräät siinä mainitut seikat ehkä auttavat sen asian selvittämisessä.

Tämä ihmeelliset vaiheet läpikäynyt kirje on liitetty sukuyhdistyksen kokoelmiin.

Myöhemmässä kirjeessä 28.10.56 metsänhoitaja Borg ilmoittaa, että lattiatäytteistä löytyi myös kirja, joka sisältää Lieksassa olevan Hovilan kartanon karjaa koskevia erittäin tarkkoja taulukkomuotoon laadittuja tietoja vuosilta 1875-76. Herra Borg oli nyt A. Th. Europaeuksesta saamiensa tietojen nojalla todennut, että tämän Hovilan karjakirjan on juuri Europaeus suunnitellut ollessaan Hovilan meijerikoulun johtajana.

Sukusanomat ja Yliopiston kirjasto

Sattuneesta syystä on muutamia Sukusanomien numeroita joutunut Helsingin yliopiston kirjastoon. Seurauksena oli mainitun kirjaston Sukusanomain toimitukselle lähettämä, 30.11.56 päivätty kirje; jossa huomautetaan, että painovapauslain mukaan on Yliopiston kirjastolle luovutettava kaikkia julkaisuja - myös monistejulkaisuja - 5 kappaletta jaettavaksi edelleen vapaakappaleoikeutta nauttiville kirjastoille. "Pitäisimme erittäin tärkeänä", sanotaan kirjeessä lopuksi, "että saisimme tämän lehden täydellisenä, koska se on tutkimuksenkin kannalta arvokas."

Poimintoja

Suomalaisia Venäjällä. Suomen Sukututkimusseuran viime vuoden joulukuun kokouksessa seuran kirjeenvaihtajajäsen dr. phil. Erik Amburger Berliinistä piti esitelmän suomalaisista Venäjän valtakunnassa Pietari Suuren ajoista bolshevikkikumoukseen asti. Mm. Europaeus ja Dannenberg sukujen jäseniä hän mainitsi siirtyneen Venäjälle. Lähinnä seka-avioliittojen vuoksi siirtyneiden perheet ja kokonaiset heistä polveutuvat sukuhaarat monessa tapauksessa venäläistyivät. Lukuisien Euroopan maiden kansalaisten sulautuminen venäläisiin on varmaankin huomattavasti vaikuttanut Venäjän historialliseen kehitykseen. - U.S. 20.12.55.

Karjalan historian pioneeri. Tällä otsakkeella on 10.10.56 nimimerkillä V.R.-i varustettu paistan mittainen kirjoitus rovasti A.J. Europaeuksen historiallisista harrastuksista. Kirjoittaja nojautuu kokonaan - lähdettä kumminkaan mainitsematta - Martti Ruudun tutkimukseen "Rovasti A.J. Europaeus Suomen muinaisuuden tutkijana" (Historiallinen Aikakauskirja 1959 n:o 3 - 4). Ruudun käsitystä A.J. Europaeuksen tutkijantyön merkityksestä oli selostettu Sukusanomissa 1953, n:o 1. Mainittu Ruudun tutkimus, kuten myös saman tekijän kaksi muuta: "Liperi eräänä herääväin kansallisten harrastusten tukikohtana" (Hist. Aikakauskirja 1937, n:o 2) ja "A.J. Europaeus koulukysymysten ajajana 1850 ja 1860-luvuilla" (Historiallinen Arkisto XLVII) ovat sukuyhdistyksen kirjastossa ja lainataan niitä halullisille.

Sähkö ja kaasu Helsingissä. - Pääkaupungin valtuustossa oli kuluvan vuoden alussa käsiteltävänä sähkön ja kaasun käytön suunnittelua koskevan komitean mietintö. Kysymys oli etupäässä siitä, onko parempi - kaupungin sähkön ja kaasun jakeluverkostoja ulotettaessa asutuksen leviämisen johdosta yhä laajemmille alueille - antaa kuluttajille tilaisuus mahdollisuuksien mukaan valita haluavatko käyttää sähköä vai kaasua, vai onko parempi määrätyillä alueilla jaella vain sähköä ja toisilla vain kaasua.

Ennenkuin kaupunginvaltuusto ryhtyi asiassa päätöksen tekoon, järjestettiin 17.2.56 tiedoitus- ja neuvottelutilaisuus, jossa oli läsnä kaupunginvaltuusto, kaupunginhallitus, teollisuuslaitosten lautakunta, sähkön ja kaasun käytön suunnittelukomitea ym. Tilaisuudessa esiintyivät alustajina sähkölaitoksen puolesta sen toimitusjohtaja Unto Rytkönen ja kaasulaitoksen puolesta sen toimitusjohtaja. .Melkoista huomiota herätti se, että heidän mielipiteensä kävivät tärkeissä kohdin jyrkästi ristiin. Oman käsityksensä asiasta esittivät lisäksi ruuanvalmistuksen ja kotitalouden sekä elintarviketeollisuuden ja ravintola-alan edustajat. Alustusten johdosta syntyi laaja keskustelu.

Kun asia kaupunginvaltuuston kokouksessa 22.2.56 joutui ratkaistavaksi, käytiin siitä vielä parin tunnin keskustelu, jonka jälkeen komitean mietintö kaksine ponsineen hyväksyttiin kaupunginhallituksen ehdottamassa muodossa.

Ensimmäisen ponnen mukaan oli asetettava uusi komitea valmistelemaan kysymystä alueellisen yleissuunnitelman laatimiseksi sähkön ja kaasun käytöstä kotitaloudessa ja teollisuuksissa kaupunginosittain ja jakelupiireittäin. Toisen ponnen mukaan teollisuuslaitosten lautakuntaa oli kehoitettava harkitsemaan tariffien muutoksia ja tekemään esityksen tariffien mahdollisista koroituksista. - U.S. 18. ja 25.2.56.

Kalevalan päivänä 28.2.56 oli Lönnrotin patsaalla kunnianosoitus. Mukana olivat ylioppilaskuntien ja osakuntien liput airueineen. Kalevalaseuran seppeleen toi patsaalle lähetystö, johon kuului mm. Aarne Äyräpää.

Stockmannin tavaratalon perustajan kauppaneuvos G.F. Stockmannin kuolemasta tuli 6.1.56 kuluneeksi 50 vuotta. Tämän johdosta mainitun päivän U.S. esittää tietoja liikkeen historiasta. Tammikuussa 1858 Nuutajärven lasitehdas avasi myymälän Helsingissä Lampan talossa;P.-Esplanaadin ja Helenankadun kulmassa. Myymälän hoitajaksi tuli G.F. Stockmann, joka oli kotoisin Saksasta. Helmikuussa 1862 Stockmann otti liikkeen omaan haltuunsa. 1880 liike muutettiin Aleksanterin- ja Unioninkadun kulmaan, josta se myöhemmin siirtyi nykyiseen suureen toimitaloonsa. - Sukuyhdistyksen arkistossa on Stockmannin liikkeen vuokra sopimuksia siltä ajalta kun se oli Lampan talossa.

Kemistien jatkokoulutuskurssit pidettiin Suomalaisten kemistien seuran toimesta viime tammikuussa Teknillisessä korkeakoulussa. Osanottajia oli saapunut maan eri puolilta. Kursseilla mm. Lasse Lund esitteli 14.1.56 neulakorttikoodeja. - U.S. 16.1.56.

Sähkölaitosväen neuvottelupäivät. - Suomen .Sähkölaitosyhdistyksen ja Maaseudun Sähköyhtymien Liiton vuosikokoukset ja yhteiset neuvottelupäivät pidettiin Helsingissä 26. - 27.4.56. Osanottajia oli yli 200, mm. Suomen hallituksen.ja skandinaavisten veljesmaitten edustajat. Sähkölaiteyhdistyksen vuosikokouksen avasi yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Unto Rytkönen, joka myös valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Unto joutui edelleenkin liiton hallitukseen. Neuvottelujen lisäksi kuului päivien ohjelmaan esitelmiä ajankohtaisista aiheista. - U.S. 29.4.56.

Koululaiskielen sanakirja. - Ahti Rytkösellä, joka vuosikausia on tutkinut koululaiskieltä, on tekeillä laaja ja monipuolinen tämän kielen sanakirja, tietää "Aamulehti" (Tampere) 15.7.56. Koska koululaisten käyttämät ilmaisut ovat eri paikkakunnilla ja eri ikäkausinä osittain erilaiset, tulee teoksesta verrattain laaja.

Sanaston keräys on vielä kuluvana vuonnakin ollut käynnissä. Siinä on Ahti kehittänyt itselleen oman systeemin. Hän keskustelee tuttavallisesti ja luonnollisesti koululaisten kanssa. Juttelua taitavasti johdatellen saa hän esille ne sanamuodot ja lausetavat, jotka kulloinkin ovat hänen mielenkiintonsa kohteina. Näin saadut tiedot ovat varmoja ja oikeita. Jos sitävastoin haastattelija suoraan kysyy, käytetäänkö koulussa sitä tai tätä sanaa, saattaa vastaus olla epäröivä ja epäluotettava. "Kokkola"-lehti on julkaissut 12.1.56 valokuvan, joka esittää Ahtia muistiinpanolappuineen istumassa pöydän ääressä tusinan verran nuoria kielimestareita ympärillään. Kanssakäymisen piristäjinä toimivat Ahdin tarjoamat "omput".

Syrjäisissä maapitäjissä, kuten esim. Kittilässä koululaiskieleen kuuluu etupäässä vain oppilaiden toisilleen antamia nimiä ja leikkeihin liittyviä sanoja ("Lapin kansa" 20.1.56). Myös monessa pikkukaupungissa, mm. Kajaanissa, on k.o. sanasto melkoista niukempaa kuin pääkaupungissa ja yleensä Uudellamaalla ("Kajaani" 19.9.56). Vaasa on jo vähän "parempaa" maata. Siellä kulkevat "friidut Espalla krepparit jaloissa" ("Vaasa" 9.1.56).

Koululaiskielen tuntemuksen väittää Ahti helpottavan opettajille oppilaitten sielunelämän ymmärtämistä, mutta tärkeämpi on tällaisen kielentutkimuksen merkitys tieteelle.

Tieteellinen huomionosoitus. - Tanskan arkeolooginen seura on 15.4.1956 valinnut Aarne Äyräpään kirjeenvaihtajajäsenekseen arkeologian alalla suoritettujen tutkimusten perusteella.

Jäsenyyksiä. - Muinaistieteellisen toimikuntaan on Valtioneuvosto kutsunut mm. Aarne Äyräpään 5-vuotiskaudeksi 1.10.55 - 1.10.58 (U.S. 25.9.55). - Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan edustajisto on valinnut korkeakoulun ylioppilaskunnalle uuden hallituksen, johon tuli mm. Paavo Äyräpää (U.S. 5.2. 56) - Helsingin Osuuskaupan edustajistoon on uudelleen valittu Helli Valtavuo (HOK:n lehti n:o 4, 1956).

Birger Jaarlin Killan, Helsingissä asuvien Hämeenlinnalaisten yhdistyksen hallituksen jäseneksi valittiin vuosikokouksessa 8.5.1956 mm. Hillevi Salmo. - U.S. 15.5.56,

"Puksier" ja "pasassier" (sts. hinaaja ja matkustajalaiva) ovat tuttuja nimityksiä niille, jotka ovat Savon ja Karjalan vesireiteillä matkailleet. Nämä molemmat samaten kuin monet muut vesiliikennesanat, kuten "laakonki", "rossi", "ruoteli", "vulvaart", "pitsetninki", ovat - varmaankin ruotsinkielisen päällystön vaikutuksesta - aikanaan muodostuneet vastaavista ruotsin sanoista. Joku sana on venäjästäkin saatu. Tällaisista sanoista ja yleisemminkin laiva- ja lotjamiesten mehevästä, usein huumorinpitoisesta puhetavasta kertoo Ahti U.S:n alakertakirjoituksessa (5.5.56).

Toisessa alakertakirjoituksessa (U.S. 4.7.56) "Kielen sekaluomuksia" hän kertoo sanojen sekaantumisesta toisiinsa. Muutamia esimerkkejä: Antero, kooltaan pieni poika, ristittiin toverien kesken "sintiksi" (= pieni kala). Tästä muunnoksesta ja alkuperäisestä nimestä syntyi taas uusi muoto "Sintervo". - Kauno Reinikaisen nimi supistui muotoon Kaunokainen. - Ensi kertaa ulpukoita ja lumpeita nähnyt lapsi erehtyy nimityksistä ja puhuu lumpukoista ja ulpeista.

"Vierasperäistä suomea" niminen alakerta (U.S. 13.7.56) esittelee joukon kummallisia, omituisia sanoja, enemmän tai vähemmän vierasperäisiltä vaikuttavia, joiden käyttö perustuu erikoisuuden tavoitteluun tai leikinlaskuun.

Vanhojen Norssien rahasto. - Helsingin Normaalilyseo on oppikouluista A.J. Europaeuksen yhdistykselle läheisin. Sen suojissa olemme useita vuosikokouksia pitäneet ja lukuisat suvun jäsenet ovat siinä olleet oppilaina sekä yksi opettajana.

50 vuotta sitten koulusta päässeet oppilaat, niiden joukossa Aarne Äyräpää, ovat tehneet huomattavan alotteen. Kokoontuessaan 14.5.56 kouluvuosiaan ja ylioppilaaksituloaan muistelemaan he ovat perustaneet Vanhojen Norssien rahaston, josta tullaan jakamaan stipendejä ja tunnustuspalkintoja koulusaavutusten ja reilun epäitsekkään toveruuden perusteella. Rahaston alkupääomaksi he keräsivät keskuudessaan 100,000 mk. Ajatus on langennut hyvään maahan. Eräs myöhempi ylioppilasluokka on jo ennättänyt lisäykseksi rahastoon lahjoittaa 55.000 mk. : Sukusanomat toivoo rahastolle nopeata karttumista. - U.S. 16.5.56; siinä myös ryhmäkuva 50-vuotiskokouksesta.

Helsingin sähkölaitoksen ajankohtaisista asioista on U.S. kesällä haastatellut Unto Rytköstä; jolla onkin ollut mielenkiintoista kerrottavaa (vrt. Sukusanomat 1954, siv. 41).'

Tärkein huomion kohde on nykyisin uudenvoimalaitoksen rakentaminen Sörnäisten satama-alueella sijaitsevaan Hanasaareen. Hankkeen rahoittamiseksi on kaupunki saanut 2,6 miljoonan dollarin lainan kansainväliseltä jälleenrakennuspankilta. Voimalaitos rakennetaan kahta koneistoa varten. Ensimmäisen osan kustannukset nousevat 5,5 miljardiin markkaan. Tämän voimalaitoksen koneistot tulevat olemaan Suomen suurimmat (kumpikin 75000 kw) ja ajanmukaisimmat. Ensimmäisen koneiston pitäisi valmistua 1959. - Salmisaaressa on ennestään yksi 30000 kw:n koneisto ja toinen samanlainen on rakenteilla.

Atomivoimalla kehitetty sähköenergia tulee nykyisin vielä monta kertaa kalliimmaksi kuin entisillä tutuilla menetelmillä saatu, mutta tekniikka edistyy jättiläisaskelin. Mikään ei estäne jo 1960-luvulla rakentamasta atomivoimalaitosta Helsinkiin, jossa voimantarve kasvaa kiihtyvällä nopeudella (vrt. Sukusanomat 1955, siv. 50).

Myös kaukolämmityssuunnitelman (vrt. Sukusanomat 1955, n:ot 4-5, siv. 10) nykyvaiheesta Unto antoi tietoja.

Tällä hetkellä puolen tusinaa teollisuuslaitosta saa kaukolämmitystä Salmisaaresta. Kaukolämmitys on edullista sekä kuluttajille että sähkölaitokselle.

VieIä ei voida sanoa, kuinka monet teollisuuslaitokset ja talot tulevat liittymään kaukolämmitysverkkoon. Keväällä alettiin Salmisaaresta rakentaa kaukolämmitysjohtoa kaupunkiin. Ensi kesänä Kivelän sairaala alkaa saada kaukolämpöä. Hanasaaren kaukolämmitysalueeseen voidaan liittää ainakin Pitkänsillan itäpuolella olevat kaupunginosat. - Teollisuuslaitokset saavat kaukolämmityksen lämpöhöyryn ja talot lämpimän veden muodossa.

U.S. 9.8.56; kuvia myös 5.8.56 ja 28.8.56.

Ves'ilahden Narvassa jo viime vuonna paljastuneessa rautakauden kalmistossa on kuluneena kesänä kaivauksia jatkettu Helmer Salmon johdolla. Haudat ovat peräisin 1100-luvulta. Ne ovat itä-länsi-suuntaiset, mikä viittaa jo kristilliseen vaikutukseen, mutta hautaustapa on vielä pakanallinen, vainajien mukaan kun on pantu koruja ja tarve-esineitä, mm. arvokas karjalainen linturiipus, hevoskenkäsolki, keihäänkärki ja tulusraudat. Löydöt ovat tieteellisesti hyvin merkittäviä. - H.S. 16.6.56.

Oulun teatterin syyskauden avajaistilaisuudessa 27.8.1956 teatterin talous-päällikkö Taisto Aaltio selosti ohjelmistoa. Ensimmäiseksi ensi-iltanäytelmäksi oli määrätty Molieren "Saituri" (U.S. 22.8.56). - Mainittu ensi-ilta oli 6.9. "Saiturin" esitys sai U.S:ssa 8.9. hyvän arvostelun.

Lepaan puutarhaopistoon on pääsyvaatimuksena - esiharjoittelun ohella - joko puutarhurikoulun tahi keskikoulun oppimäärä. Tästä kaksinaisuudesta on seurauksena, että keskikoulusta tulleille oppilaille ei ehditä antaa riittävän tehokasta ammattiopetusta ja tarhurikoulusta tulleet taas joutuvat suurelta osalta kertaamaan vanhaa eivätkä he niin ollen ennätä saada kylliksi uusia tietoja. Nyt suunnitellaan sellaista muutosta, että kaikilta pyrkijöiltä vaadittaisiin tarhurikoulun oppimäärä. Näin opetus saataisiin yhtenäistetyksi ja keskitetyksi ja oppikausi voitaisiin huomattavasti lyhentää. - Myös puutarhaopettajien valmistus on ajateltu siirtää Järvenpään emäntäkoulusta Lepaalle (U.S. 2.8.56).

Kaukolan emäntä Kansallismuseossa. Kaukolan Kekomäestä löydettiin aikoinaan suomalaisen emännän hauta. Siinä oli pronssikoruja, kappale huntukangasta ja sen verran muitakin jäännöksiä, että voitiin ryhtyä sommittelemaan vanhaa Kaukolan emännän pukua. Pelkkä tutkimustyö vei aikaa vuoden ja puvun valmistaminen 2 vuotta. Nyt seisoo museon valaistussa lasikaapissa 1100-luvun Kaukolan emäntä, elävöittäen sen ajan naisen arvokasta ulkoasua, väriaistia ja korujen sopusuhtaista kauneutta. Pukua ovat sanomalehtimiehille esitelleet museon esihistoriallisen osaston johtaja Helmer Salmo sekä rekonstruktiotyön suorittaja.

U.S. ja Hels.S. 27.9.56 (Kumpaankin, selostukseen liittyy kuva).

Aleksin pitkä taidenäyttely alkaa jo kuulua myöhäissyksyn jokavuotisiin taidetapahtumiin. Aune Äyräpää oli mukana kuten ennenkin, tällä kertaa kahdella työllä. - H.S. 30.10.56.

Tulipalo syttyi 9.10.56 Polsan tehtaalla Vartiokylässä. Puinen sivurakennus tuhoutui ja samoin suuri määrä valmistumisvaiheessa olleita tehtaan tuotteita. Kivinen päärakennus säilyi melkein vahingoittumattomana. Erkki Hirvensalo, joka palon alussa koetti vaahtosammuttimella tulta tukahduttaa, sai kasvoihinsa palohaavoja ja joutui muutamiksi päiviksi sairaalaan. Haavojen parantuminen on edistynyt suotuisasti eikä kasvoihin jääne pahoja arpia. - H.S. 11.10. 56. (Uutiseen liittyy palon jälkeen paikalta otettu kuva.)

Mannerheim-liiton Kainuun piirin syyskokouksessa Kajaanissa 28.10.56 annettiin liiton hopeinen ansiomerkki viidelle henkilölle, mm. Helmi Winterille. - U.S. 31.10.56.

Kivikauden esineitä löytyy jatkuvasti Kortesjärvellä, jossa Aarne Äyräpää suoritti muinaistieteellisiä tutkimuksia jo v. 1932. Nyt sieltä on kuivatun Finsiön järven luota löytynyt kaunis reiällinen nuijakivi, joka on lähetetty Helsinkiin tieteellisesti tutkittavaksi. - U.S. 4.11.55.

(Jatkuu)

Kuusi polvea Joukion pappeja

Häiriönteot kirkonmäellä ja kirkossa eivät suinkaan siihen aikaan olleet harvinaisia. Niinpä aivan samoilla huhtikuun käräjillä syytettiin kahta Joukion miestä ,siitä, että he helluntaipäivänä edellisenä keväänä olivat räyhänneet ja metelöineet jumalanpalveluksesta poistuessaan Ja vielä eräs aikaisempi tapaus. Talvikäräjillä 1683 rangaistiin Antti Heikinpoikaa Joukion Lamminkylästä siitä, että hän edellisenä helluntaipäivänä oli saaman aikana kirkonmäellä hyökännyt Antti Juhonpoika Toivaisen kimppuun, vetänyt häntä tukasta, lyönyt kivellä päähän ja repinyt hänen kasvonsa aivan verille. [Käkisalmen läänin kihlakunnan tuomiokirja 1683, helmik. 5. ja 6.p. s. 116.] (Olivatkohan nämä Antti Heikinpoika ja Antti Juhonpoika samat miehet kuin ne, jotka esiintyvät Jakob Europaeuksen tappelujutussa (katso sivu 5).) - Tietystihän sielunpaimenen osallistuminen tappeluun on arvosteltava toisin kuin seurakunnan jäsenten.

Jakob Europaeusta arvosteltaessa on syytä muistaa, ettei väkijuomien nauttimista sinänsä tuohon aikaan pidetty pahana. Ne olivat Jumalan lahja, jota hengellisen säädyn miesten sopi käyttää hyväkseen niinkuin muittenkin, kunhan siitä ei aiheutunut epäjärjestystä eikä muita ikäviä seurauksia.[Gunnar Suolahti, Suomen pappilat 1700-luvulla, 1912, 5. 33] Ja mitä tulee väkijuomien valmistukseen ja myyntiin, oli ennen vanhaan varsin yleistä, että pappiloissa pantiin olutta ja keitettiin viinaa, ja Gunnar Suolahti luettelee, juuri 1600-luvulta, useita esimerkkejä siitä, kuinka kirkkoherrat ja kappalaiset pappiloissaan tai varsinaisissa kapakoissa myivät väkijuomia pitäen tällaista kauppaa laillisena elinkeinonaan.[Gunnar Suolahti, Suomen papisto 1600- ja 1700-luvuilla, 1919, ss. 204-205.]

5. Reinhold von Holl tulee Joukion kirkkoherraksi

Matias Sinkon (katso sivu 3) seuraaja Joukion kirkkoherranvirassa Samuel Nycopensis kuoli 1688 vain 30 vuoden ikäisenä. Lesken, joka jäi köyhiin oloihin, lupasi ottaa vaimokseen Savonlinnan koulun rehtori Nigraeus, jos saisi viran. Tällainen järjestely oli siihen aikaan tavallista. Inkerinmaan hiippakunnan konsistori ehdottikin hänet nimitettäväksi. Mutta siltä varalta, ettei hän kelpaisi, suositteli se erästä toista koulunopettajaa. Kenraalikuvernöörillä oli kumminkin oma ehdokkaansa, rykmentin pappi Reinhold von Holl, ja hänet kuningas nimitti virkaan. Oliko seurakunnan mieltä kysytty, niinkuin asiaan kuului, ei ole tiedossa. [M. Viiska, Parikkalan historia 1. 1926, ss. 97 98.]

Reinhold von Holl (von Hollen), Joukion pappina toimineista esi-isistämme kolmas, oli kotoisin Viipurista.[Suolahti, Suomen papisto, 5. ,35] Siellä oli jo 1620-luvulla samanniminen saksalaissyntyinen porvari Reinhold von Hollen, joka oltuaan teurastuslaitoksen katsastusmiehenä ja pikkutullin tarkastajana, ainakin jo 1659 pääsi kaupungin raatimieheksi ja kuoli 1670. Kort von Hollen, tuomiokirkon urkuri, joka kuoli 1694, oli luultavasti hänen poikansa. [Gabr. Lagus, Kuvauksi,a Viipurin historiasta II. 1. 1895, 5. 31.] Kirkkoherra von Holi oli todennäköisesti jommankumman näistä, Reinholdin tai Kortin poika, aikamääriin katsoen luultavammin jälkimmäisen. Tätä otaksumaa tukee sekin seikka, että pojasta useammin tehdään isoisän kaima kuin isän. Ja urkurin pojalla on askelpappissäätyyn sopivan lyhyt ja mukava. Urkuri on pannut poikansa opin tielle, varmaankin ensin Viipurin triviaalikouluun ja sitten Viipurin lukioon, ja niin hänestä aikanaan tuli pappi.

Poimintoja

(jatk. ed. sivulta)

Matti Äyräpään muisto. Sanomalehti "Karjalainen" (Joensuu) kirjoittaa 21.11.56: "Eilen ajattelimme taas, ettei Pohjois-Karjala huolehdi erikoisella nopeudella s u u r m i e s t e n s ä muiston säilyttämisestä. Tästä on yhtenä kouluesimerkkinä professori Matti Ä y r ä p ä ä. Hän syntyi L i p e r i s s ä teologian tohtori, kirkkoherra Anders Josef Europaeuksen poikana 11.4.1852. Jokainen tietää, mikä mies tuosta Liperissä syntyneestä Matti Anselmista tuli. Hän kantaa nyt kunnianimeä "suomalaisen odontologian isä". Hän on myöskin viime lauantaina 75-vuotisjuhlaansa viettäneen D u o d e c i m -seuran perustaja ja isä. Tämä kävi ilmi tuossa juhlassa."

Selostettuaan sitten laajasti professori K a l l i o n mainitussa juhlassa pitämää puhetta, varsinkin sikäli kuin se koskee Matti Äyräpään osuutta seuran perustamisessa ja suomenkielen kehittämisessä lääketieteen alalla, kirjoittaja jatkaa ,omasta puolestaan: "Näin professori Kallio. Käymättä tässä yhteydessä mitenkään tämän enempää Liperissä syntyneen Matti Äyräpään elämäntyön selostukseen, esitämme vain nytkin sellaisen kainon toivomuksen, että professori Matti Äyräpään p o h j o i s k a r j a l a i s e n muiston kunnioittamiseksi hänelle paljastettaisiin esim. reliefi Liperin kirkonkylään.

Eivätkös tässä voisi olla aloitteentekijöinä maakunnassamme toimivat h a m m a s l ä ä k ä r i t, joilla on oma maakunnallinen ammattiyhdistyksensä? Eikös Dodecim-Seura voisi myös asiaa auttaa? Samoin koko maata edustava Suomen hammaslääkäriseura?

Maakuntamme suurmiehistä ovat mm. P.J. Hannikainen, Henrik Renqvist ja Maikki Pakarinen-JärnefeIt-Palmgren saaneet reliefinsä syntymäkotinsa läheisyyteen. Sarjaa voitaisiin jatkaa - esim. juuri professori Matti Äyräpään muistoa kunnioittavan reliefin hankkimisella Liperin pappilaan, jossa Matti Äyräpää syntyi."

Lähes 400 sienilajia saatiin kokoon viime syksyn sienikilpailussa. Paras lähettäjä oli onnistunut löytämään kokonaista 247 eri lajia. Seuraavilla oli 202, 172 ja 143 lajia. Viidentenä oli Onerva Äyräpää, 138 lajia. Sienet olivat näytteillä Helsingin kaupungin opetuskeittiössä Kisakylässä 17.9.56, jolloin kävijöitä oli ainakin 2000 henkeä. Seuraavana päivänä näyttely oli vielä avoinna kansakoulun oppilaille, joita kävi siellä opettajien johdolla. - Hels.S. 18.9.56.

Toimituksen uusi osoite:
Helsinki, Kalliolanrinne 3 B 46 (Valtavuo), puh. 766507