A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1954 Kesäkuu Nro 2 (11)

Jean Europaeuksen muistelmia sotilassiirtolaisten kapinasta 1831

III  Kapinallisten vankina

Saapumisemme illan suussa Podborezjen kyytiasemalle tapahtui kenenkäänhuomaamatta. Aioimme vuokrata tutulta kyytiaseman katsastajalta hevoset lähteäksemme Novgorodiin, mutta se ei onnistunut. Tuskin olimme astuneet katsastajan asuntoon, kun päihtyneet kyytimiehet piirittivät talon, astuivat huoneeseen ja nähtyään minut - olin kaikille hyvin tuttu - kysyivät miksi olin sotamiehen sinellissä ja miksi olin lähtenyt pakoon.

- Siksi, että preussiläisen rykmentin sotamiehet ovat menettäneet järkensä ja kapinoivat ja tappavat upseereitaan.

- Ellet ole pitänyt yhtä puolalaisten kanssa ja ellet ole myrkyttänyt ihmisiä, niin miksi pakenet? Katsokaapa, eikö hänellä nytkin ole mukanaan myrkkyä?

- Jos tahdotte minut tutkia, älkää tehkö sitä täällä. Katsokaa katsastajan kuolevaa lasta ja itkevää äitiä!

- No hyvä, viedään hänet pitäjäntupaan vartioitavaksi!

Tulimme pitäjäntupaan. Meidät heti riisuttiin, pengottiin taskut, vedettiin saappaatkin jalasta, mutta tietenkään ei mitään löydetty. Oli muuten onni, että matkamme varrella olimme ennättäneet heittää pois kloorikalkkipulverit, joita kaikki silloin pitivät mukanaan välttyäkseen kidutuskuolemasta. Sitten miehet lappoivat tyynynpäällisestä kaikki pöydälle ja käänsivät nurin lapsen sukatkin. Nähdessään kullatun Vapahtajan kuvan he kysyivät: "Miksi sinulla on pyhänkuva, vaikka et ole oikeauskoinen?"

En minä eikä vaimoni muista, millä tavalla pyhänkuva oli joutunut pussiin. Mutta luultavasti oli anoppini pistänyt sen mukaan pakoon valmistautuessamme. ¹)

[¹) Jos verrataan tätä kohtaa ja kertomuksen jatkoa ilmeisestikin saman tapauksen kuvaukseen "Sukusanomien" joulunumerossa (1953, sivu 14, alhaalla), niin voidaan havaita, miten "historiallinen totuus" suullisen tradition varassa pyrkii muuttumaan toisenlaiseksi.]

- Nähkääs nyt, lapsukaiset, jos Jumala pelastaa minut sotamiesten kynsistä ja jos hyväntahtoisesti viette minut Novgorodiin kuvernöörin luo, lahjoitan tämän pyhänkuvan kirkkoonne.

- Kenen kuvernöörin luo? Ehket tiedä, että kuvernööri Denfer on jo kauan ollut kahleissa ja tyrmässä.

- Kuka sitten on nykyään kuvernöörinä?

- Jegor Petrovitš Koškin (eräs pinttynyt starovertsi ²) [²) Starovertskit, vanhauskoiset, lahkolaisia Venäjällä.]).

En tiennyt mitä ajatella, mitä uskoa tai olla uskomatta, sillä koleraepidemian ja Staraja Russasta saapuneiden erilaisten huhujen vuoksi uskottiin mitä hyvänsä. Kaikki olivat vaipuneet jonkinlaiseen tylsämielisyyden tilaan. Mahdoton tuntui mahdolliselta ja epätodellinen oikeaan järjestykseen kuuluvalta. "Meidän ei pidä tahrata käsiämme", päätti kyytimiesten ja itävaltalaisen rykmentin sotamiesten juopunut joukkio, "tulkoot preussiläiset ja tehkööt niillä, mitä haluavat!" He asettivat neljä vartijaa, lähtivät pois ja menivät yhdessä läheiseen kapakkaan.

Meille vangeille ei jäänyt muuta tehtävää kuin odottaa minuutista minuuttiin kidutuskuolemaa, sitäkin varmemmin, kun itävaltalaiset olivat kerskuvina ja tyytyväisinä kertoneet kiduttaen tappaneensa everstiluutnantti Butovitšin, majuri Soltanovin, lääkäri Bogojavlenskin sekä eräitä muita. Kuolemaan tuomittu ainakin tietää, että hänet ammutaan ja että hän kuolee tuokiossa. Meillä ei ollut sitäkään lohdutusta. Jokainen ymmärtää, miltä meistä tuntui, mutta tätä tunnelmaa ei pysty kuvailemaan.

Sen talon emäntä, jossa olimme, ilmeisesti sotamiehen vaimo, osoitti meitä kohtaan suurta myötätuntoa ja saatuaan tietää, että olin joutunut erilleen vaimostani ja lapsestani, surkutteli, valitteli, vieläpä itkikin. Hän ehdotti, että lähettäisin yöllä pikalähetin Litvinoville. ottamaan selvää vaimoni kohtalosta. Hän hankki myös kyytimiehen, jota pyysin käymään Litvinovin maatilalla ja tuomaan vaimoni - jos tämä oli siellä - Podberezjeen, jotta voisimme yhdessä pelastautua tai kuolla. Tarjosin miehelle rahaa. "Täytän toivomuksenne, herra, kiitokset vaan, mutta rahojasi en tarvitse. Ne voivat olla tarpeen itsellesi." Hän lähti ja palasi puoliyön maissa mukanaan tieto, että vaimoni oli Litvinovin kanssa matkustanut Pietariin. "Jumalan kiitos", ajattelin minä, "ainakin hän on välttänyt vaaran."

Ikkunasta huomasin apulaispoliisi Fedor Grigorjevin, jonka hyvin tunsin ja pyysin häntä menemään kuvernöörin luo ilmoittamaan, että kyytimiehet olivat pidättäneet minut ja apteekkari Masalinin, saattaneet meidät vartioinnin alaisiksi ja että he välttämättä haluavat luovuttaa meidät preussiläisrykmentin sotamiehille.

Saatuaan minulta hieman rahaa apulaispoliisi hankki hevosen ja. lähti ratsastamaan. Hänen ei kumminkaan tarvinnut mennä Novgorodiin asti, jonne oli seitsemän virstaa. Jo matkan varrella hän tapasi kuvernöörin. "Minne niin kiirehdit", kysyi tämä, ja saatuaan tietää, mistä oli kysymys, käski apulaispoliisia tuomaan meidät millä keinolla hyvänsä Novgorodiin.

Palattuaan Podberezjeen apulaispoliisi ilmoitti kuvernöörin määräyksen, mutta päihtyneet sotamiehet eivät ottaneet sitä kuuleviin korviinsakaan. He uhkasivat tappaa apulaispoliisin, jos hän vie meidät kuvernöörin luo.

Menetettyäni tämänkin toivon kutsuin luokseni ohiajavan kuormastosotamiehen, otin yltäni sotamiehensinellin ja ilmaistuani, kuka olin, pyysin häntä esittämään upseerilleen että tämä ottaisi meidät suojelukseensa. "Kuuntelen, teidän korkeajalosukuisuutenne", sanoi hän ja meni pois, eikä enää nenäänsä näyttänyt.

Pitäjäntupa, jossa meitä pidettiin, täyttyi täyttymistään kyytimiehistä ja moniaista itävaltalaisista sotamiehistä, jotka kiljuivat ja metelöivät, tekivät meistä pilaa ja kertoivat, kuinka he olivat kiduttaneet päälliköitään ja "niin sinullekin, herra, tulee tehtäväksi." En yritä kuvata, miltä meistä tuntui. Erikoisesti erottautui eräs minulle tuttu kyytimies, punanaamainen jättiläinen. Hän kiljui muita enemmän, riehui ja pilkkasi meitä.

- Miksi niin kiljut ja riehut! Kenties et tunne minua. Mitä pahaa olen sinulle tehnyt? Sen sijaan, että kehoittaisit muita täyttämään kuvernöörin käskyn, sinä vain yllytät heitä.

- Kuinkapa en teitä tuntisi. Ilman teitä olisin joutunut maksamaan pitkän pennin.

Silloin muistin, että toista vuotta sitten eräs meidän rykmenttimme kuormastosotamies joi itsensä kuoliaaksi hänen asunnossaan ja että eversti Tševakinski pyysi minua käymään tapaukseen tutustumassa ja jotenkuten "pyöristämään" asian. Kun tutkija ja siviililääkäri olivat tuttaviani, määriteltiin kuolemantapaus "aivohalvaukseksi ".

IV  Pelastus

Tuli sydänyö. Humaltunut joukko hajaantui vähitellen jättäen meitä vartioimaan vain kaksi miestä, joista kumminkaan ei ollut suurta vaaraa kun olivat niin päissään, etteivät pysyneet jaloillaan..

Jonkin ajan perästä apulaispoliisi Fedor Grigorjev saapui taas aivan odottamatta luoksemme. Hänellä oli mukanaan sama jättiläismäinen kyytimies, joka enimmän oli kiljunut ja riehunut. Säikähdin nähdessäni tuon vihamieheni, mutta apulaispoliisi rauhoitti minua sanoen:

- Kas tässä, Ivan Isakovitš on kyytimies, joka on ystävällisesti lupautunut saattamaan teidät kaupunkiin kuvernöörin luo.

- Minulla on oivallinen troikka, enkä sen takia voi ottaa 25 ruplaa vähempää.

- Sovittu. Mutta sanoppas ystäväiseni, miksi eilen niin kiljuit ja metelöit.

- Niin täytyi tehdä, sillä muutoin he olisivat voineet ajatella, että olen teidän puolellanne.

Sillä välin palasi Grigorjev tuoden minulle viitan ja kyytimiehen päähineen. Kulkunen irroitettiin ja ajoneuvot lähestyivät hiljaa porttia. Aioimme jo istuutua kun apulaispoliisin vanha äiti - havaittuaan, että hänen poikansa lähtee mukaan - äkkiä juoksi esiin ja lankesi polvilleen eteeni.

- Kristuksen, Jumalan, kautta, älkää matkustako. Itävaltalaissotamiehet ovat asetelleet pikettejä (vartioita); kun ne saavat kiinni, niin varmasti tappavat, ja minulla on vain yksi elättäjä, Fedor, kaikki toivoni on hänessä. Jää, herra kulta, älä matkusta, rukoilen puolestasi Jumalaa, eivätkä sotamiehet sinua vahingoita.

- Ei, armas muoriseni, se ei käy päinsä. Kuvernööri on käskenyt ja minun on toteltava.

Jätimme itkevän vanhuksen kadulle. Ennen lähtöä, kiitettyämme hyvää emäntäämme palveluksista ja myötätunnosta, annoin hänelle Vapahtajan kuvan pyytäen häntä antamaan sen papille kirkkoon asetettavaksi. Tänä pyhänkuva on nykyiseen aikaan asti ollut Podborezjen kirkossa.

Fedor Grigorjev auttoi minua kainalosta ja pani istumaan viereensä. Myös tyyfuksen heikentämä apteekkari Masalin tungettiin vaunuihin.

Ajettuamme muutamia virstoja kohtasimme piketin, sitten vielä toisen, mutta onneksi vartiomiehet, jotka olivat varustetut kivääreillä, olivat niin humalassa, etteivät pysyneet jaloillaan, ja me välittämättä "seis, seis" huudoista pääsimme onnellisesti itävaltalaisrykmentin komppania-alueen halki.

Emme olleet vielä matkanneet seitsentä virstaa Novgorodiin päin, kun meidät pysähdytti ratsastava ulaani, kenties Jamburgin rykmentistä. Tämän oli lähettänyt meitä vastaan komennuskunnan päällikköupseeri Vorobjev.

- Kuka matkalla?

- Kauppiaita, vastasi Grigorjev, luullen sillä selviytyvänsä, mutta älykäs ratsumies ei tyytynyt siihen, vaan epäillen, ettemme ole kauppiaita, kääntyi minun puoleeni tehden saman kysymyksen.

- Mitä sinuun kuuluu, keitä olemme.

Päätellen jyrkästä vastauksestani, ettemme ole kauppiaita, hän lisäsi:

- Minua on käsketty tulemaan Kuninkaallisen preussiläisen rykmentin lääkäriä vastaan ja viemään hänet kuvernöörin kotiin.

- Jos niin on asian laita, niin minä se juuri olen.

- Siis lähdetään, teidän korkeajalosukuisuutenne, nyt ei enää tarvitse olla varuillaan.

Saatettuaan meidät kuvernöörin asunnon portaille asti, käänsi hän hevosen niin äkkiä, etten kerjennyt edes kiittää. Päivystävä virkamies ilmoitti minut hänen ylhäisyydelleen August Uljanovitš Denferille, ja minut kutsuttiin heti huoneeseen, jossa hän lepäsi. Nähdessään tuntemattoman miehen sotamiehen sinellissä lähestyvän kuvernööri kavahti pystyyn, sieppasi jotakin pöydältä, ilmeisesti tikarin tai pistoolin (kaupungissakin pelättiin roskaväen levottomuuksia) ja kääntyi puoleeni kysyen:

- Mitä haluat ja kuka sinut päästi tänne?

- Älkää pelätkö, olen Europaeus.

- Miksi sitten olette sotamiehen sinellissä?

- Sen selitän teille huomenna, mutta. nyt käskekää saattaa minut osaston esikuntaan adjutantin, majuri Haminskin, tuttavani, luo, sillä apteekkaritoverini on niin heikossa kunnossa, että tuskin pysyy jaloillaan.

Kuvernööri kutsui luokseen päivystävän poliisikatsastajan ja käski häntä lähettämään meidät santarmin saattamina osaston esikuntaan, joka olikin aivan lähellä. 1) [1) Ennen mainituissa I.M. Tševakinskin muistelmissa (vrt. alamuistutukseen Sukusanomien numerossa 1/54, sivu 8) on Europaeuksen ja hänen vaimonsa pelastumisesta osittain virheellisiä tietoja. Tševakinski kirjoittaa: "Tohtori Europaeus, mentyään Olhavan yli, saapui tilanomistajan luo, jonka kanssa kerkesi matkustaa Novgorodiin; kenties sotamiehet olisivat saaneet hänetkin kiinni, mutta hän heitti univormutakkinsa vastakkaiselle rannalle niin, että: häntä ajava joukko lähti juoksemaan poisheitetyn takin suuntaan. Mutta hänen vaimonsa lapsineen ja äiteineen piiloutui sairaalaan pukeuduttuaan lasaretin vaatteisiin"]

Heinäkuun 25. päivänä lääketieteellinen departenentti antoi minulle tiukan määräyksen palata virkaani, mutta minä järjestin niin, että sain jäädä Novgorodiin. Siihen oli sitäkin suurempi syy, kun pahoinpidellyt upseerit, jotka olivat sijoitetut esikunnan siipirakennukseen, tarvitsivat lääkärin apua. Syyskuun 7. päivänä minun huolekseni annettiin myös pidätettyjen sotamiesten lääkärinhoito. Nämä oli sijoitettu entisen purjetehtaan rakennuksiin, jotka oli varustettu ikkunanristikoilla ja jaettu muutamiin kymmeniin koppeihin. Sotamiesten petomainen ulkopmuoto, heidän ilkeytensä, kenties myös heidän verikoston halunsa, pelottivat minua siinä määrin, etten ilman saattajaa halunnut kierrellä heidän kopeissaan.

Minä näin heidän rukouksensa, kyyneleensä, katumuksensa ja epätoivonsa. Näin heidän ansaitut, vaikkakin perin julmat rangaistuksensa.

Toivoen voivani mahdollisuuden mukaan olla hyödyksi Fedor Grigorjeville sekä kiittää häntä hänen epäitsekkyydestään ja siitä, että hän pelasti meidät villin lauman käsistä, pyysin ensin suullisesti, sitten kirjallisesti, kuvernööriä palkitsemaan tätä talonpoikaa. Kuvernööri kutsui minut luokseen ja selitti, että hän oli jo ilmoittanut ministerille, että Podborezjen kyytimiehet eivät olleet kapinoineet.. Kuvernöörin vastaus ei kuitenkaan tyydyttänyt omaatuntoani. Päätin sentakia kääntyä sotilassiirtoloiden esikunnan päällikön puoleen lähettämällä tälle selostuksen asiasta ja pyynnön ansionmukaisen palkinnon järjestämisestä Grigorjeville. Kirjeenvaihto johti vain siihen, että kuvernööri sai kehotuksen kiittää lääninhallituksen puolesta Grigorjevia. Mutta minun kiitollisuuteni säilyy hautaan asti. Niin kauan kuin olen asunut Novgorodissa, ei hän ole minua unohtanut, mutta kerrotaan hänen kuolleen noin puolitoista vuotta sitten.

Loppu.

Henkilötietoja

Enok Rytkösen 80-vuotispäivän vaiheilta

"Terveenä, pirteänä ja nuorekkaana" vietti Enok Rytkönen 80-vuotiojuhlaansa 5.3.54. Päivän merkityksen johdosta sanoma- ja aikakauslehdet esittivät hänestä elämäkertatietoja ja selostivat hänen monipuolista toimintaansa.

Suomen Kirjakauppalehti lausuu 4, numerossaan mm.: "Suomen kirjakauppiaskunnan arvostetuin edustaja tällä hetkellä eittämättä on kirjakauppias Enok Rytkönen, joka maaliskuun 5. päivänä Hämeenlinnassa täyttää 80 vuotta. Eivät yksinomaan hänen valkoiset hapsensa, jotka useimmiten liehuvat päähineettä niin tuulessa kuin tyynessäkin, vaan hänen 65 vuottansa kirjakauppamiehen ammatissa oikeuttavat hänet tuolle kunnioitettavalle paikalle. - - -

Näkyvimmän jäljen kirjakauppias Rytkönen - - - on piirtänyt alamme järjestötoimintaan olemalla Suomen Kirjakauppayhdistyksen perustajajäsen 1903 sekä johtokunnan jäsen vuodesta 1906 ja puheenjohtaja 1920-21 ja 1930-52, sekä Suomen Paperikauppiasliiton perustaja jäsen, sen keskushallituksen ja työvaliokunnan jäsen vuodesta 1931. Niinpä hänet onkin kutsuttu näiden molempien yhdistysten kunniajäseneksi.

Me vanhemmat kirjakauppamiehet tunnemme Enok Rytkösen myös runoilijana. Eipä juuri sellaista kirjakauppatilaisuutta ole ollut, jossa Enok ei olisi tervehdystä tai kiitosta esittänyt runopukuisessa asussa. Harvat kuitenkin muistavat tai tietävät, että Enok Rytkönen on julkaissut aikoinaan n. 100 lasten kuvakirjaa - ja tietenkin runoillut niihinkin. - - -

- - - uinti ja hiihtourheilu ovat olleet hänen sydäntään lähellä. Paikkakunnallaan hän on näidenkin erikoisjärjestöjen kunniajäsen. Talviuimarina hänet tunnetaan oman palkkakuntansa ulkopuolellakin eikä ollut suinkaan sattuma, että hän olympialaistemme uintikisojen Hämeenlinnassa alkaessa johdatti kisailijat kauniille Ahveniston stadionille ja itse suoritti kerroshyppyjen avajaishypyn 10 metrin korkeudesta. Se oli ikimuistettava suoritus 78-vuotiaalta Enokiltamme."

Kirjoitukseen liittyy hyvä muotokuva.

Suomen Kuvalehden n:o 10 kansisivulla on suurikokoinen valokuva Enokista. Sisäsivuilla on laajahko haastattelu ja 3 kuvaa: "Enok kahvipöydässä", Enok pikku Leilan kanssa" ja "Enok - yksi maamme ensimmäisiä valokuvaajia - ison paljekamoran kanssa."

Hämeen sanomien 5.3.54 kirjoituksessa sanotaan mm.:

"On syytä erikoisesti muistaa hänen esimerkillistä osallistumistaan suojeluskuntatyöhön, jossa hän innolla oli mukana alusta loppuun. Satoi tai paistoi, aina hän oli mukana, oli sitten kysymyksessä tavallinen harjoitus, leirillä olo, taisteluharjoitukset tai hiihto. - Mainittakoon edelleen, että hän v. 1928 suoritti sk.upseerin tutkinnon."

Saman lehden pakinoitsija muistaa impressaario Rytköstä, joka on hoitanut laulajien ja muiden esiintyvien taiteilijain konsertit kaupungissamme yli puolen vuosisadan aikana. Kun utelin häneltä, montako konserttia tai muuta tilaisuutta hän on järjestänyt täällä, niin olin lentää istualleni, koska vastaus kuului:

- Yli seitsemänsataa. Eikä niistä yksikään ole mennyt esiintyjälle tappiolla."

Hämeen Kansalle 5.3.54 on Enok kertonut tulostaan kirjakauppa-alalle ja kirjallisuuden kehityksestä.

"Kirjakauppa-alalle jouduin oikeastaan vahingossa. Meitä lapsia oli nimittäin 9 kappaletta ja kerran alkoi lääninrovasti-isämme vihjailla, että joku lapsista voisi antautua käytännölliselle alallekin. No, minä kirjoitin kahdelle tädilleni Viipuriin ja sain paluupostissa molemmilta vastaukset. Toinen oli hommannut paikan apteekkiin ja toinen Clouberg & Co:n kirjakauppaan. Saapuessani Viipurin asemalle oli kirjakauppapaikan järjestänyt täti asemalla minua vastassa ja hänen luonaan minä yövyin ja aamulla aloitin työni kirjakaupassa. Kaikkiaan 11 vuotta olin Viipurissa. - - - Vuonna 1900 suunnistin matkani Hämeenlinnaan. ja täällä perustin oman kirjakaupan. - - -

Kyllä vaan kaikki, kirjallisuuden harrastuskin, on 65 vuoden aikana edistynyt. Muistan vielä aivan elävästi kuinka ensimmäisenä joulunani kirjakauppa-alalla tarvittiin vain yksi vaivainen neliömetri kotimaista kirjallisuutta varten. - - - Yleisön kiinnostus kirjallisuutta kohtaan on myös kasvanut suuresti. Kirjat ovat ikäänkuin päässeet lähemmäksi kaikkia kansalaispiirejä." Itse Enok on huomannut kiintoisimmaksi kirjallisuuden alaksi historian ja muistelmateokset.

80-vuotiaan hyvä terveys ja kunto on herättänyt haastattelijain huomiota.

Suomen Kuvalehdessä nimimerkki "Leena" toteaa: "Näössä ja kuulossa ei ole pienintä vikaa. Hyvässä valaistuksessa hän näkee lukea vaikka kuinka pientä pränttiä. Hänen äänensä sävy on reipas kuin nuoren miehen." - "Hämeen Kansan" haastattelija kysäisee, onko Enok kenties löytänyt ikuisen nuoruuden salaisuuden, mihin Enok vastaa, että hiihto, urheilu, uinti ja yleensä mahdollisimman läheinen seurustelu luonnon kanssa on pitänyt häntä pirteänä tiukan työnteon ohella.

Tarkemmin kuvailee Enokin elämäntapoja "Suomen Kuvalehti": " - - - hän kertoo viettävänsä säännöllistä elämää, - - - syövänsä ja nukkuvansa kohtuullisesti. Aamulla kuuden jälkeen hän juo kahvia ja syö pari voileipää, menee sitten seitsemän tienoissa kirjakauppaansa ja on siellä koko pitkän päivän. Illalla kuuden jälkeen hän vasta lähtee kotiin ja syö päivällisen. Välillä hän ei lepää eikä aterioi, juo korkeintaan kahvia. - .- -

- Syön vain sen verran että hengissä pysyn. Tärkeätä on kuitenkin pureskella ruoka kunnollisesti. Ikänäni en ole tupakkaa polttanut ja elämäni ensimmäiset 25 vuotta olin myös ehdottomasti raitis.

Hän on mieleltään valoisa ja tyytyväinen", jatkaa Suomen Kuvalehti, joka päättää kirjoituksensa toivomalla, että kaikki, jotka joutuvat elämään tähänkin ikään, olisivat yhtä tyytyväisiä.

Syntymäpäiväänsä Enok Rytkönen vietti Hämeenlinnan kodissaan, jonne hänen suuren perheensä jäsenet - kaikki, jotka vain suinkin pääsivät - olivat kokoontuneet isää, isoisää ja isoisänisää juhlimaan, ja päivän kuluessa hän sai vastaanottoa epälukuisan määrän lähetystöjä, yksityisiä onnittelijoita, kukkia, arvokkaita lahjoja, adresseja ja sähkeitä. Sukuyhdistyksen puolesta esitettiin päivän sankarille suullinen onnittelu, johon hän sydämellisin sanoin vastasi, ja ojennettiin juuri ilmestynyt "Sukusanomien" n:o 1 (1954) ja Aron Rytkösen kirjeen 9.3.1874 alkuperäiskappale sekä suvun jäsenten puolesta adressi.

Hämeenlinnan Vanha Säästöpankki, jonka isännistön pitkäaikainen jäsen Enok on, maalautti hänen syntymäpäivänsä merkeissä hänen muotokuvansa, joka paljastettiin isännistön kokouksessa 3.5.54. Kuvan on tehnyt Väinö Kamppuri. "Hämeen sanomissa" 5.5.54 on siitä jäljennös ja "Hämeen Kansassa" 5.5.54 nähdään taiteilija Kamppuri kuvaa juuri viimeistelemässä.

Poimintoja

Nuorisopsykologian kurssin nuorisotyöntekijöitä ja muitakin kasvatuskysymyksistä kiinnostuneita varten järjesti Helsingin kaupungin nuorisotyölautakunta Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa viime helmi- ja maaliskuussa. Kurssien ohjelmassa, jonka U.S. julkaisi 18.2.54, oli. Martti (Samppa) Kyyröltä 3 esitelmää: "lapsen sielullinen kehitys ennen kouluikää", "Kouluiän kehitys" ja "Varsinaisen nuoruusiän kehitys!?.

Värivalokuvaustakin on tunnettu valokuvaajamme Ahti Rytkönen ryhtynyt harrastamaan. Jo viimevuotiselta kesämatkaltaan Tanskasta hän toi mukanaan kauniita värikuvia. Uusi Suomi on julaissut etusivullaan kolme värivalokuvaa: "Havointo- opetusta tunnilla" Jyväskylän Kasvatusopillisessa Korkeakoulussa (3.1.54), "Helsingin eteläsataman talvea" (7.2.54) ja "Pääsiäisen kananpoikia" (18.4.54). Sanomalehdessä eivät värivalokuvat aina esiinny edukseen. Sitä vastoin "Kotilieden" tämän vuoden 11. numeron kansikuva, joka esittää kolmea poikaa voikukkaseppeleet päässä, on erinomainen. - Myös Ahdin ottamia tavallisia valokuvia on ollut aikakauslehdissä. Virkamieslehti on viime numeroissaan julkaissut kaksi Ahdin kansikuvaa: "Kaarina päästelee kaloja verkosto" ja "Antti ja Jyrki keväisen rapakon äärellä". "Aikamme" lehdessä on lukijain osastossa ollut Ahdin ottama saunakuva.

Kotiseutuaiheisen kirjoituskilpailun järjesti Jyväskylä-Seura keväällä kaupungin kansa- ja oppikoululaisille. Jyväskylän Sanomat julkaisi 6.5.54 tulosluettelon, josta näkyy, että oppikouluasteen III luokan oppilaista on toiselle sijalle asetettu kaksi kirjoittajaa, joista toinen on Kunnallisen keskikoulun oppilas Antti Rytkönen (aihe: "Jyväskylä. sadan vuoden päästä") ja VII luokan oppilaista on kuudennelle sijalle asetettu yhteislyseolainen Kaarina Rytkönen (aihe: "Jyväskylä koulujen kaupunkina").

Muinaiskaivauksista, jotka kuuluvat Kansallismuseon esihistoriallisen osaston tämän vuoden kesäohjelmaan, on Helmer Salme antanut U.S:lle 8.5.54 laajahkon selostuksen. Kaivaukset ja tarkastusmatkat kohdistuvat koko maahan Etelä-Suomesta Lappiin saakka. Kivikautisten asuinpaikkojen tutkiminen on etusijalla, mutta myös rautakauden tutkimuksia on ohjelmassa runsaasti. Ilahduttavana seikkana Salme mainitsee, että monet laitokset, yhdistykset ym ovat tänäkin vuonna myöntäneet varoja - yhteensä n. 3/4 miljoonaa markkaa - tutkimustöiden tukemiseksi, etenkin kiinteiden muinaisjäännösten inventointiin, mikä tärkeä tehtävä ilman näitä avustuksia edistyisi aivan liian hitaasti.

Raivoisa tulipalo tuhosi Oulu osakeyhtiön kattohuopatehtaan Oulun Nuotta-saaressa kesäkuun 6. päivänä. Palo alkoi klo 2 yöllä ja parissa tunnissa oli koko 12 m x 30 m suuruinen puinen tehdasrakennus koneineen ja varastoineen kokonaan tuhoutunut. Aivan palopaikan lähellä asuva Taisto Aaltio, josta on tullut innokas valokuvaaja, seurasi koko ajan kamerallaan palon kulkua. Osakeyhtiön perhelehti "Hakkeita" julkaisee kesäkuun numerossaan 7 kappaletta näitä kuvia.

Helsingin teknillisen oppilaitoksen huutavan tilanpuutteen poistamiseksi on oppilaitoksen neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana on vuorineuvos Yrjö Vesa ja varapuheenjohtajana Unto Rytkönen, laatinut vetoomuksen, joka 22.6.54 esitettiin kauppa- ja teollisuusministeri Tervolle. Neuvottelukunta ehdottaa, että oppilaitokselle annettaisiin tarvittavat lisätilat teknillisen korkeakoulun nykyisistä rakennuksista. Sitä varten olisi nyt keskitettävä varojen käyttö teknillisen korkeakoulun uutisrakennussuunnitelmiin, jotka muutenkin ovat ajankohtaiset. Mitä nopeammin korkeakoulu saisi sille välttämättömät uudet rakennuksensa, sitä pikemmin voitaisiin näin vapautuvat tilat antaa Helsingin teknillisen oppilaitoksen käyttöön.

Kielentutkimus- ja kansantietoutta jakaa Ahti Rytkönen suurelle yleisölle jatkuvasti sanoma- ja aikakauslehdissä. Muutamia viimeisiä tuotteita mainitaksemme on häneltä Vaatturi-lehdessä 5.1.54 kirjoitus "Kaksi räätäliä", Jyväskylän Sanomissa 9.2.54 arvostelu Eliel Vartiaisen kirjasta "Kun haltijat elivät", Keskisuomalaisessa 21.6.54 artikkeli "Koululaiskielen kukkatarhasta" ja U.S:ssa 8.7.54 alakerta "Nuorta ja tuoretta kuvasuomea".

Runonkerääjä-, raittius- ja kansansivistystyössä on nimenä kirjoituksella, jonka lääninrovasti Kaarlo Hyrske on julkaissut U.S:n sunnuntailiitteessä 7.3.54. Siinä kerrotaan, kuinka D.E.D. Europaeus piti kesällä 1858 Keski-Savossa esitelmiä väkijuomien turmiollisuudesta ja kehoitti talonpoikia käyttämään niihin kulutetut varat koulujen perustamiseen ja ylläpitoon. Hän sai aatteilleen paljon kannattajia. Rantasalmella, jossa Europaeuksella oli tilaisuus neuvotella rovasti J.F. Berghin kanssa, päästiin niin pitkälle, että pitäjänkokous seuraavan vuoden alussa päätti tehdä "korkialle Esivallalle" esityksen kansa- ja maanviljelyskoulun perustamisesta ja viinanmyyntioikeuden rajoittamisesta. Koulu saatiinkin aikaan v. 1860, tosin vähän toisenlaisena kuin alkuaan oli suunniteltu. Se kyllä lakkasi jo 1863 harrastuksen laimenemisen vuoksi, mutta edelläkävijänä on sillä ollut oma merkityksensä.

Lääninrovasti Hyrskeen kirjoitus sisältää lisätietoja siihen, mitä asiasta aikaisemmin on julkaistu.