Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1954 Maaliskuu Nro 1 (10)

Enok Rytkönen 80-vuotias

Enok Rytkönen, sukuyhdistyksemme "oltermanni", saavuttaa 5 p. maalisk. 80 v:n korkean ja kunnioitettavan iän. Meistä, jotka olemme nähneet hänen vuosiaan tuntuvasti nuorempana. liikkuvan joukossamme, tämä tuntuu uskomattomalta. Tuoreessa muistissahan on, miten asiallisesti ja reippaasti sukuyhdistyksemme ensimmäisessä varsinaisessa vuosikokouksessa asiat käsiteltiin ja päätettiin Eenokin puheenjohtajan paikalla vastatessa kokokouksen kulusta.

Eenokin aina valpas kamera on tallettanut niin suvun arkisesta elämänmenosta kuin sen juhlatilaisuuksistakin lukemattoman määrän kuvia, jotka sukuarkistoon talletettuina tulevat muodostamaan korvaamattoman arvokkaan lisän ja kertomaan tuleville sukupolville meidän päiviemme tapahtumista. Kun vielä pidämme mielessä, että Eenokin lähettämät "kortit" useimmiten ovat saaneet selityksekseen jonkun sattuvan runonpätkän, ovat ne vastaanottajilleen aina muodostuneet odotetuiksi ja mieluisiksi postiluukun antimiksi.

Eenokin vieraanvaraiseen kotiin, jonka pöydässä on aina pituutta riittänyt suurellekin sukulaisjoukolle, saapuu nytkin varmasti lukuisa onnittelijajoukko, joku sukuyhdistyksemme lailla toivoo saavansa nähdä päivän sankarin yhä edelleen pirteänä ja nuorekkaana joukossaan.

Taimi Kyyrö.

"Sukusanomat" yhtyy onnitteluihin.


Vanha kirje vuodelta 1874.

Kontiolahti d. 9 Mars 1874.

Min kära Svärgerska Thekla Agusta!

Härhos går jag att berätta för min käraste Svägerska intressanta nyheter, som passerat hos oss här i Björnviken. Saken är nemligen kort om godt den, att vi hafva fått en pojke, den tredje i ordningen, rask och duktig (accipe hoc!) Händelsen passerade den 5 dennes kl. 2 på morgonen. Med Natalias helsotillstånd, kan man, Gud vare lof, vara belåten. - Till barndopet, som torde passera den 19 ell. 20 dennes, skulle vi bedja Thekla att stå fadder för den blifvande Enok Aron eller hvad han sedan må komma att heta. Med helsningar från båda mammorna och samtliga pojkarne samt med tillönskan om helsa, Guds frid och kraft till trägna studier tecknar min käraste Svägerskas

tillgifne Svåger

A.J. Rytkönen.


Henkilötietoja

18.12.-55

Odontologian kandidaatti Kerttu Anneli Äyräpää suoritti odontologian lisensiaatin tutkinnon.

19.2.-54

Liisa ja Martti Malkavaaran tytär syntyi Oulaisissa.

27.2.-54

Lehtorinrouva Anna Alice (Liisa) Rytkönen täytti 50 v. Helsingissä.

5.3.-54

Kirjakauppias Enok Aron Rytkönen täyttää 80 v. Hämeenlinnassa.

5.3.-54

Kirkkoherranrouva Hertta Natalia Kyyrön (o.s. Rytkönen) syntymästä kulunut 70 vuotta.

25.2.-54

Filosofian tohtori Alli Rytkönen nimitettiin Nurmeksen yhteislyseon historian ja yhteiskuntaopin vanhemmaksi lehtoriksi.

Yhdistyksen uutisia

Lahjoitus yhdistyksen arkistolle. - Saima Pankakoski, Bertha Äyräpää, Aarne Äyräpää ja Ella Kitunen ovat lahjoittaneet yhdistykselle isänsä lääninagronoomi Anders Theodor (Adde) Europaeukeen jälkeenjääreen kirjekokoelman (pientä osaa lukuunottamatta) sekä muutamia muita hänen papereitaan. Kokoelma sisältää kirjeitä kymmeniltä sukulaisilta ja sen ajan tunnetuilta henkilöiltä. Sukumme tutkimisen kannalta se on hyvin tärkeä ja arvokas sekä kulttuurihistoriallisesti yleisemminkin mielenkiintoinen. Osa kirjeistä (yli 350 kpl) on jo kirjekokoelmaamme siirretty ja järjestetty.


Yhdistyksen tiliasema vuosina 1949-1953

 

1949

1950

1951

1952

1953

Vastaavaa

 

 

 

 

 

Rahaa kassassa

822:-

2.514:-

121:-

1.696:-

21:-

-"- postisiirtotilillä

1.848:-

58:-

1.861:-

1.137:-

1.282:-

-"- pankkitilillä

8.760:-

19.411:-

4.066:-

24.830:-

38.054:-

Arvopapereita

 

 

37.900:-

28.425:-

18.950:-

 

-----------

-----------

-----------

-----------

-----------

 

11.430:-

21.983:-

43.948:-

56.088:-

58.307:-

 

======

======

======

======

======

Vastattavaa

 

 

 

 

 

Jäsenmaksurahasto

6.300:-

12.650:-

19.150:-

25.800:-

37.750:-

Käyttörahasto

412:-

 

 

 

 

Adressirahasto

4.718:-

9.333:-

14.302:-

18.162:-

6.709:-

T. Valtavuon lahjoitusrahasto

 

 

10.496:-

12.126:-

13.848:-

 

-----------

-----------

-----------

-----------

-----------

 

11.430:-

21.983:-

43.948:-

56.088:-

58.307:-

 

======

======

======

======

======

Tulot

 

 

 

 

 

Jäsenmaksuja

4.850:-

6.350:-

6.500:-

6.650:-

11.950:-

Adresseista (netto)

4.440:-

4.900:-

2.971:-

5.468:-

1.191:-

Korko ja kurssivoitto oblikatioista

 

 

2.495:-

4.511:-

3.797:-

Sekalaisia tuloja

2.086:-

1.755:-

1.830:-

680:-

100:-

T.V:n lahj.rah. pääoman lisäystä

 

 

10.000:-

1.000:-

1.000:-

Korkoja

278:-

861:-

558:-

784:-

1.667:-

 

-----------

-----------

-----------

-----------

-----------

 

11.654:-

13.866:-

24.354:-

19.093:-

19.705:-

 

======

======

======

======

======

Menot

 

 

 

 

 

Sekalaisia menoja

1.943:-

3.313:-

2.389:-

6.953:-

5.568:-

Menot Sukusanomista

 

 

 

 

11.918:-

Säästö

9.711:-

10.553:-

21.965:-

12.140:-

2.219:-

 

-----------

-----------

-----------

-----------

-----------

 

11.654:-

13.866:-

24.354:-

19.093:-

19.705:-

 

======

======

======

======

======

Pääoma

 

 

 

 

 

Vuoden alussa

1.719:-

11.430:-

21.983:-

43.948:-

56.088:-

Lisäys vuoden aikana

9.711:-

10.553:-

21.965:-

12.140:-

2.219:-

 

-----------

-----------

-----------

-----------

-----------

 

11.430:-

21.983

43.948:-

56.088:-

58.307:-

 

======

======

======

======

======

Yhdistyksen taloudellinen kehitys. - Samalla kun julkaisemme yhdistyksen tilinpäätöksen kuluneelta vuodelta, on sen rinnalle vertauksen vuoksi asetettu kaikki edelliset tilinpäätökset. Näin saatu taulukko ( 3.sivu), jonka rahastonhoitaja Kauko Laine on laatinut, antaa lukijoille selvän ja havainnollisen kuvan yhdistyksen taloudesta ja sen kehityksestä.

Taulukosta ilmenee m.m. että yhdistyksen sekalaiset menot (s.o. kaikki menot, paitsi "Sukusanomien" menoja, jotka esiintyivät vasta 1953) olisi suurin piirtein voitu suorittaa adresseista saaduilla tuloilla (sekalaiset menot yhteensä eri vuosina 20.166:-; adressitulot yhteensä 18.970:-). Tämä johtuu siitä, että virkailijoille ei ole suoritettu mitään palkkaa eikä palkkiota, ja että yhdistyksen muutkin jäsenet, mikäli ovat apuansa antaneet, ovat sen tehneet kaikkein useimmissa tapauksissa maksuttomasti, ja että menot muutenkin on koetettu rajoittaa kaikkein välttämättömimpään.

Kun yhdistyksen pääoma nyt on kasvanut yli puolensadan tuhannen ja kun jäsenmaksu viime vuodesta alkaen on korotettu 200 markaksi (täysi-ikäisiltä), on ryhdytty julkaisemaan omaa äänenkannattajaa, "Sukusanomia". Sitä ilmestyi viime vuonna 5 numeroa (kaksi viimeistä kaksoisnumerona). Julkaisemista aiotaan jatkaa, jos lehti lukijoita miellyttää ja jos he myös kirjallisten avustusten muodossa antavat sille kannatustaan.

Menot "Sukusanomista" olivat viime vuonna 11.918 mk. Ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) tarvikemenot (monistus- ja vahapaperit sekä kustannukset otsikkokuvasta) noin 7.550:-, 2) konekirjoitus- ja monistusmenot, noin 4.100:-ja 3) toimitusmenot (enimmäkseen postimaksuja) noin 250 mk.

Kun otetaan huomioon, että paperia oli lehteä varten vuoden vaihteessa varastossa jälellä 3.900 markan arvosta, saadaan viime vuoden lehtinumeroiden todellisiksi kustannuksiksi kaikkiaan 8.018 mk viideltä numerolta, joten menot olivat yhtä numeroa kohti keskimäärin 1.604 mk. Painos on ollut 100 kpl, joten jokainen kappale on keskimäärin maksanut 16 mk. 4 p. Melkoinen osa painoksesta on vielä jälellä tulevaa tarvetta varten.


Pommintoja

Jean Europaeukselta on venäläinen historiallinen aikakauslehti "Russkaja Starina" julkaissut v. 1872 kaksi kirjoitusta, joita aikakauslehti kutsuu muistelmain katkelmiksi. Edellinen kirjoitus koskee sotaministeri kreivi Araktšejevia. Jälkimmäinen, jossa kerrotaan eräästä sotilaskapinasta Venäjällä 1831, julaistaan "Sukusanomissa . Alku on tässä numerossa.

Muotokuvan paljastus. - Pohjois-Pohjanmaan vanhinmassa maaseutuyhteiskoulussa Haapavedellä paljastettiin lokakuun alussa koulun entisen rehtorin Matti Pöyhösen muotokuva, jonka on maalauttanut neljännesvuosisata sitten koulusta päässyt ensimmäinen ylioppilasluokka. Muotokuvan on maalannut oululainen taiteilija Pentti Koivisto.

Suomalaisten Kemistien seura järjesti tammikuussa Teknillisessä Korkeakoulussa 3-päiväiset jatkokoulutuskurssit korkeakoulukemisteille. Kurssien aiheena oli hromatografia, uusi ja tärkeä tieteen haara. Opettajina oli useita meidän huomattavimpia kemistejämme ja Ruotsistakin oli tullut pari luennoitsijaa. Kurssitoimikunnan sihteerinä oli dipl.insinööri Lars Gunnar Lund. Kursseista on päivälehdissä (U.S:ssa 10.1.54) ja m.m. Suomen Kuvalehdessä (N:o 4) ollut selostuksia. Suomen Kuvalehdessä on pari kuvaakin. Toisessa niistä Lasse Lund näyttää joitakin ihmeellisen näköisiä vehkeitä häntä piirittäville naiskemisteille.


Till en vapenbroder på hans 60-årsdag 26.4.953.

1.

Det gick mot dystra döden
i fjärran nord ett land,
De gick mot ystra öden -
dess kämpar hand i hand.
Det uppstod ur ruiner
av krigets grymma brand
av män med hårda miner
ett jägar-truppförband.

2.

Det stampades ur jorden
med unga hjärtans glöd
en trupp för land i Norden
för fosterlandets stöd.
Det skapades av anda,
av kärlek, tro och mod
en kår dess kamp tillhanda
förut ej sedd - sä god.

3..

Av män, som kunde vaka
och lida för sitt hopp,
mad rader starka, raka
man rustade en tropp.
Och där bland kämpar lika
Du en den förste var,
och allt, blott icke svika
din plikt Du kunnat har.

4.

Min vän, ej slika minnen
är tema för i dag
men gamla kämpars sinnen
de fyller med behag.
Må vara att den kransen
av bragd och hjältemod
för öster-väst-balansen
och pöbeln är för god.

5.

Men efter tider långa,
då ingen vet av dem,
som nu här överst stånga
så små till själ och lem,
då drömma unga leder,
då bästa i värt land,
och läsa om en hrder,
som Eder - många band.

6.

Min vän, i dag jag träder,
en liten, i en svit
så läng i högtidskläder,
att hälsa den elit
bland Finlands bästa söner
i Finlands största strid,
som då med svärd och böner
slogs för dess fred och frid.

7.

Hell Dig, Du kämpe, Gunnar,
en trofast vän och man,
i dag jag Dig förunnar
det vackraste jag kan!
Hell Dig, Du uti livet
som har så mycket sett,
det må Dig vara givet
att fröjdas åt allt det,
att genom strömmar strida
och nörker - mångt så trångt -
se skutan stadigt glida
mot sol - se vitt och långt.

 

 

I.E. Rytkönen.


Runotervehdyksen saaja oli jääkärieversti, dipl.insinööri Cunnar Heinrichs, Ilmarin entinen esimies kadettiajoilta ja hyvä ystävä - ihmisenä ja upseeria erittäin kunnioitettava, aseveljenä ja toverina uskollinen ja rehti. Syntymäpäivänään hän oli hyvin sairas juuri kestänyt leikkauksen, mutta kävi kuitenkin myöhemmin henkilökohtaisesti kiittämässä onnittelusta. Tautia ei voitu parantaa; 1.11.53 eversti Heinrichs kuoli.

Eversti H:n äidinkieli oli ruotsi, ja koska onnittelija tahtoi, että hänen runonsa menisi "sydämestä sydämeen", kirjoitti hän sen ruotsiksi.


Jean Europaeuksen muistelmia Kuninkaallisen preussilaisen rykmentin sotilassiirtolaisten kapinasta lähellä Novgorodia heinäkuussa 1831

Sotaministeri Araktšejevin toimesta oli Venäjällä perustettu sotilassiirtoloita, joissa sotamiehet palveluksensa ohessa harjoittivat maanviljelystä. Tällainen siirtola lienee ollut sekin jossa Europaeus palveli sotilaslääkärinä. - Siihen aikaan oli tapana Venäjällä (ja muuallakin), että ystävällismielisen vieraan valtakunnan hallitsija nimitettiin jonkin rykmentin kunniapäälliköksi. Siirtolaan, josta tässä kerrotaan, oli majoitettu m.m. Preussin kuninkaan rykmentti ja Itävallan keisarin rykmentti, joiden sotamiehiä kirjoittaja lyhyesti nimittää preussiläisiksi ja itävaltalaisiksi.
(Tähän suomennokseen liitettyjä alamuistutuksi ei ole alkuperäisessä venäläisessä tekstissä. Samoin ei myöskään kirjoituksen alaotsakkeita.)

I Kiihtyneiden sotamiesten tekoja.

Kuninkaallisen preussiläisen rykmentin lähdettyä kapinoitsevia puolalaisia vastaan [Puolalaiset olivat syksyllä 1850 nousseet kapinaan Venäjän ylivaltaa vastaan, mutta kapina kukistettiin syksyllä 1851. - Muistelmista ilmenee, että osa rykmenttiä oli jätetty kotiin.] jäin piirin ja sairaalan ainoaksi lääkäriksi. Heinäkuun 16.päivänä huomasin, että sotamiehet nurisivat ankarien karanteenimääräysten johdosta, joiden tarpeellisuutta he eivät ynmmärtäneet. [Edellisenä vuonna 1850 oli kolera ensimmäistä kertaa tuhoisana saapunut Aasiasta Eurooppaan. Se oli levinnyt Venäjällekin, mm. Novgorodin seuduille. Varovaisuustoimenpiteet, joihin oli ryhdytty taudin ehkäisemiseksi, herättivät kiihtmystä ja epäluuloa viranomaisia kohtaan alhaisella kehityskannalla olevissa sotamiehissä ja muussa väestössä. Tästä juuri aiheutui ao kapina, jota Europaeus kirjoituksessaan kuvaa.] He pyysivät, että minä koettaisin taivuttaa pataljoonan komentajan majuri Jatskovskin joihinkin huojennuksiin. Menin majuri Jatskovskin puheille, selitin hänelle, mikä vaara meltä uhkasi ja viittasin itävaltalaisessa rykmentissä sattuneisiin tapauksiin. Jatskovski, joka oli sotamiestensä suosiossa, oli aivan varma siitä, ettei meillä tarvinnut pelätä samanlaisia raakuuksia. Kuitenkin hän halusi kutsua komppaniapäälliköt neuvotteluun.

Mutta seuraavana päivänä ennen päivällistä, ennenkuin neuvottelua oli ehditty pitää, saapui joukko itävaltalaisen rykmentin sotamiehiä pariin komppaniaamme, yllytti näitä liikehtimään ja tunkeutui laumana kapteeni Dasajevin asuntoon. He alkoivat häntä kiduttaa, löivät millä sattui, sitoivat hänen kätensä ja välittämättä polvilleen lankeavien vaimon ja lasten valitushuudoista raahasivat hänet säälittä neljännen komppanian alueelle. Siellä he kävivät esikuntakapteeni Denisovin kimppuun, rääkkäsivät ja kiduttivat häntä. Sitten he hakkasivat molemmat upseerit kuoliaiksi, heittivät ruumiit kentällä ja jättivät ne sinne niinimatolla peitettyinä lojumaan.

Poliisimestarin luutnantti Fedulovin, joka heittäytyi Olhavan jokeen uidakseen ylitse, hurjimukset saivat kiinni, pieksivät hänet vedessä puolikuoliaaksi ja kiskoivat komppanian kentälle. Siellä he tukkivat hänen suunsa mullalla, hakkasivat hänet kuoliaaksi ja heittivät ruumiin samaan ruumisläjään. Saman kohtalon alaiseksi joutui apteekkioppilas Fedorov, jota epäiltiin siitä, että hän olisi upseerien käskystä antanut myrkkyä apteekista.

Sitten joukkio yhtenä rykelmänä tunkeutui kansliaan, kiskoi pöydän äärestä vanhan auditööri Rubanovin, pieksi ja pisteli hätä ja raahasi hänet kentälle uhaten tappaa ellei hän ilmoittaisi, kenelle oli annettu toimeksi myrkyttää lehmät, niin etteivät sotamiehet ja talonpojat saisi maitoa. Pahaksi onneksi kesä oli tavattoman helteinen. Kaikkialla oli savua, joet kuivuivat ja vesistöjen rannoille ajautui kuolleita kaloja ja krapuja, mikä yhä enemmän vahvisti käsitystä, että vesi oli myrkytetty.

- Näytä meille paperit. Kenelle on annettu myrkkyä ja kuinka paljon Sinä istut aina kansliassa aamusta iltaan ja tiedät kaikki. Ellet sano, teemme sinulle niinkin muillekin kavaltajille.

- Herran nimessä, minulla ei ole mitään papereita, en tiedä mitään.

- Valehtelet.

Joukko kirkui ja pisteli häntä.

- Ruoskitaan häntä, ehkäpä silloin tunnustaa ja kertoo kaiken.

He riisuivat takin hänen yltään ja hakivat ruoskat.

- Lapsukaiset, mitä aiotte minulle tehdä Synnin teette sielullenne, jos minua sairasta, rampaa ukkoa syyttömästi rankaisette. Antakaa minun edes Jumalaa rukoilla.

- No, rukoile!

- Olenhan kanssanne aina sovinnossa elänyt, auttanut teitä kaikella, millä olen voinut, ja varoittanut teitä, milloin on tarpeellista ollut. Ajatelkaa tarkoin.

Hän otti taskustaan nuuskarasian, nuuskasi, tarjosi ensin aliupseeri Krasnikoville, joka oli valittu yhdeksi johtohenkilöksi, sitten eräille muille, ja jatkoi kyynelsilmin vakuuttelujaan, ettei hän tiedä mitään, Sotamiehet leppyivät. Heidän tuli vanhusta sääli ja he päästivät ukon herran rauhaan. Siten Rubanov sai kiittää yksinomaan mahorkkaa henkensä säilymisestä.

Majuri Jatskovski aikoi ratsastaa karkuun, mutta hevonen kompastui ja hän suistui satulasta. Hän ryömi ruispeltoon ja piiloutui rukiin sekaan, mistä siepattiin kiinni. Toisen tiedon mukaan hän joutui kiinni ollessaan matkalla kreivi Araktšejevin rykmentin neljänteen komppaniaan. Hänet raahattiin kädet sidottuina komppanian kentälle. Häntä lyötiin ja. syljettiin kasvoihin. Kypärä töytäistiin häneltä päästä, olkaimet revittiin irti ja takki riistettiin yltä. Lopuksi hänet hakattiin kuoliaaksi ja heitettiin yhteiseen läjään.

Komppanianpäälliköt Zuravko, Zaljtser ja Lutski, joita heidän vanha palvelijansa ja majuri Jatskovski olivat kerjenneet varoittaa, menivät Olhavan yli ja pääsivät ratsain pakoon.

Kun aamulla olin käynyt katsomassa kuolemansairaita, havaitsin, että luutnantti S.A. Dimitrijevin äiti oli miltei kuolemankankea ja ilmoitin potilaan lapsille lopun olevan lähellä. Kuinka suuri olikaan hämmästykseni, kun jälestäpäin Novgorodissa kuulin, että rouva Dimitrijeva oli parantunut. Hänen lapsensa saivat kiittää pelastumisestaan äitinsä sairautta. Kapinoitsevat sotamiehet olivat meluten ja huutaen tunkeutuneet hänen kotiinsa aikoen kiduttaa hänen lapsiaan. Mutta kuullessaan näiden valitukset ja nähdessään vanhuksen sääliä rukoilevan katseen he tekivät ristinmerkin ja poistuivat.

Kaikki tämä tapahtui sairaalasta pakenemiseni jälkeen, heinäkuun 17.päivänä 0nitskin luostarin suojeluspyhän juhlana, seitsemän virstan päässä esikunnasta.

[Näiden tapausten samanaikaisena rinnakkaisilmiönä mainittakoon, että Suomessakin, jossa kolera myös silloin raivosi, karanteenimääräykset herättivät tyytymättömyyttä Salmin pitäjän taikauskoisessa kreikkalaiskatolisessa rahvaassa. Raivostunut kansanjoukko poltti elävältä nimismies Neiglickin ja piteli pahoin muitakin virkamiehiä. Syyllisiä rangaistiin ankarasti.]

II Pako

Kello kahden paikkeilla majuri Jatskovski oli ratsastanut ikkunoitteni ohi ja huutanut saksaksi: "Pelastautukaa, meillä on kapina!" Hän aikoi ratsastaa ensimmäiseen ja toiseen komppaniaan varoittamaan komppanianpäälliköitä, mutta ei ennättänyt, vaan joutui sotamiesten käsiin. Miltei samaan aikaan oli meille lähettänyt varoituksen everstinrouva Tševakinskaja, joka lapsineen oli jäänyt esikuntaan.. Samassa muistin edellisen päivän huhut, joiden mukaan itävaltalaisen rykmentin upseereita ja lääkäri oli murhattu ja tajusin tuokiossa, että minun oli kiireesti paettava perheineni.

Ilmoitin vaimolleni uhkaavasts vaarasta ja kidutuskuolemasta.. Hän kietaisi kuusiviikkoisen tyttäremme saaliin, otti tyynystä päällisen ja sulloi siihen hiukan lapsenvaatteita. Me juoksimme joelle, mukanamme täti, kapteeni Kostyrev ja apteekkari Masalin. [Samasta kapinasta on julkaissut muistelmia myös eversti Tševakinskin poika I.M. Tševakinski, joka näiden tapahtumien aikana oli vielä lapsi. Hän muistaa, kuinka hänen äitipuolensa ja tätinsä huusivat ikkunaan majuri Jatskovekille, että tämä pelastautuisi ja lähettäisi ihmisiä viemään sanaa ylilääkäri Europaeukselle, että tämäkin koettaisi pelastua. Tohtori Europaeus oli - käsittämätöntä kyllä - niin rauhallinen, että vasta viimeinen sanantuoja sai hänet hereille ja hän lähti täyttä päätä pakenemaan Olhavalle päin. "Me kaikki vapisimme kauhusta ja katselimme ikkunasta mitä tapahtuisi. - - - Sitten kuulimme, että suuri joukko ajoi takaa majuri Jatskovskia ja tohtori Europaeusta. Olimme kauhun vallassa emmekä tietäneet mitä tehdä; kaikki rukoilimme pelastusta."
Apteekkari Daniel Masalin oli suomalainen. Hän syntyi Mikkelissä 1797 ja kuoli Venäjällä 1848.]

Onneksi löysimme sieltä venerottelon, johon kuudennen työpataljoonan virkailija Bogdanov oli heittänyt sotamiehen sinellin ja kyytimiehen viitan sanoen: "Ehkäpä kelpaavat!". Hän ikäänkuin aavisti, että niitä tullaan tarvitsemaan. Pääsimme toiselle rannalle, emme elävinä emmekä kuolleina. Sieltä näimme, kuinka meluava joukko sotamiehiä, heidän naisiaan ja talonpoikia varustettuina seipäillä, hangoilla, vaunupulteilla ja viikatteilla ryntäsi suoraan sairaalaa kohti. Toivoen löytävänsä minut asunnostani kapinoitsijat tunkeutuivat sinne. Siellä he rämpyttivät pianoa lainkaan häiriintymättä anoppini rouva Teleševan ja apteekkarinrouva Masalinin läsnäolosta. Nämä naiset olivat jääneet kotiin, koska eivät halunneet jättää kaikkea kapinoitsijain mielivallan varaan ja siten he joutuivat näkemään monenmoista törkeyttä.

Jatkuu.

Suomentanut Ahti Rytkönen.


Tämän vuoden jäsenmaksun, 200 mk aikuisilta ja 50 mk 16 vuotta täyttäneiltä alaikäisiltä, voi mukavasti suorittaa Anna-Liisa Laineen postisiirtotilille N:o 18159. Postisiirtokortti lähetetään tämän numeron mukana (vain niille, jotka eivät vielä ole maksaneet). Pyydetään maksamaan tämän maaliskuun kuluessa.


Lähettäkää Sukusanomille sukua koskevia kirjoituksia (muistelmia, tutkielmia), suvun jäsenten runoja ym. - Tervetulleita ovat lehteä tai arkistoa varten myös sanomalehtileikkeleet (päivämäärä ja sanomalehden nimi merkittävä).



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.