A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1953 Heinäkuu No 2 (6)

Aaron Johan Rytkösen nuoruusaika

Aran Johan Rytkönen antaa muistiinpanoissaan esi-isistään seuraavia tietoja. Vuosien 1788 Ja 1808-09 sodissa taisteli Ruotsi - Suomen armeijassa Iisalmen pitäjästä kotoisin oleva Hemming Rytkönen, joka muutti Pieksämäen pitäjän Pyhittylän kylään. Siellä hänelle syntyi poika, joka sai nimekseen Enok. Tämä muutti Pieksämäen kirkonkylään, missä hän maanviljelyksen ohella harjoitti muurarin ja puusepän ammatteja. Hänellä oli tytär Maria Kristiina, jonka luona Karttulassa hän vietti vanhuudenpäivänsä, sekä neljä poikaa, jotka kaikki kuolivat parhaassa iässä. Heistä Johan-niminen oli naimisissa Juvan lukkarin Felinin tyttären Wilhelmiinan kanssa. Heillä oli kaksi poikaa, joista vanhempi, Vilhelm, kuoli pienenä. Nuorempi, Aron Johan, syntyi Juvan pitäjän Taipaleen kylässä 24 p. toukokuuta 1843. Isä kuoli ennen pojan syntymää. V. 1848, siis Aronin ollessa 5-vuotias, Äiti muutti Juvan kappalaisen Abraham Poppiuksen luo emännöitsijäksi ja poika seurasi mukana.

Abraham Poppius (synt. Juvalla 30 p. lokakuuta 1793), jonka nimen tunnemme Suomen kirjallisuuden historiasta - olihan hän ensimmäisiä suomenkielisiä runoilijoitamme - polveutuu suvusta, jonka jäsenet toimivat parin vuosisadan ajan pappeina Keski-Savossa. Abrahamin isä, Juhana Poppius, oli sukunsa traditioista poiketen antautunut sotilasuralle ollen arvoltaan luutnantti. Äiti, Katariina Elisabet, oli syntyisin Cygnaeus. Abraham opiskeli Turun Ja Uppsalan yliopistoissa. Sairaalloisuus sekä varojen puute Abraham sai välillä ansaita. toimeentulonsa kotiopettajana - hidastuttivat opintoja. V. 1833 hän suoritti papintutkinnon, minkä jälkeen toimi Tukholman suomalaisen seurakunnan armovuoden saarnaajana, Pietarin suomalaisen seurakunnan pappina ja Viipurin vankilan saarnaajana. Kotiseutu veti häntä kuitenkin puoleensa. V. 1833 hän tuli Juvan kappalaiseksi, mitä virkaa hoiti kuolemaansa saakka v:een 1866.

Opiskeluaikanaan Abraham Poppius oli innostunut keräilemään kansanrunoja ja -sävelmiä. V:n 1820 paikkeilla hän julkaisi parhaat runonsa. Papiksi valmistuttuaan hän luopuu näistä harrastuksista n. 10 vuodeksi. 1830-luvulla suomalaisuuden vaurastuessa hän innostuu uudelleen runoilemaan, on mukana perustamassa "Sanan Saattajaa Viipurista", jossa mm. painettiin hänen tunnetuin runonsa "Punnittu Amor". - Tieteen saavutuksia Poppius seuraa tarkasti. Kirjeessään 16.10.1860 Aron Rytköselle hän pyytää tätä kysymään Porvoon kirjakaupasta teosta, jonka nimi on Sednaste Tiders Vigtigaste Vetenskapliga Upptäckter och Uppfinningar. Tästä hän toivoo löytävänsä; tietoja sähkölennättimestä, valokuvauksesta ym., koska " ei pysy aikansa tasalla, ellei tiedä, mitä edistysaskeleita tekniikka ja mekaniikka ovat tehneet". Kirjeessään 5.4. 1861 hän kirjoittaa Aronille: "Minusta on hauskaa, että historiassa olette jo ehtineet Ranskan vallankumoukseen ja fysiikassa lukeneet magnetismista ja sähköopista. Niistä saamme sitten kesälomalla keskustella, kun olet tullut kotiin. " Syyskuussa 1859 Aron Johan on saanut kirjeen, jossa on mm.: "Minä tulin lukiolaiseksi v. 1810 helmikussa. Ajat ovat sen jälkeen paljon muuttuneet. Silloin ei vielä oltu keksitty höyrylaivoja, rautateitä, sähkölennättimiä, fosforitikkuja ym. Muutamat tieteenhaarat, kuten fysiikka, kemia, mekaniikka ovat minun aikanani edistyneet suuresti. Mutta ovatko ihmiset kuitenkaan tulleet paremmiksi ja kuinka on moraalin ja Jumalan pelon laita? Höyryvaunut ja lennättimet tekevät vaan ihmisen maallisen elämän mukavammaksi; mutta eivät luultavasti johda löytämään Jumalaa ja Korkeimman armoa. Se on Joka tapauksessa korkeinta ja tarpeellisinta". - P. laati myös Juvan pitäjänkuvauksen ( Sockne Beskrivning), työ, jonka hän kertomansa mukaan oli pannut alulle "ajankuluksi sairautensa aikana. Kerran hän pyytää, että Aron Porvoon lukion kirjastosta etsisi hänelle joitakin puuttuvia tietoja Juvan historiasta, pyytäen kuitenkin anteeksi sitä, että tällä tavalla vaivaa Aronia, jolla parhai llaan on luisteluloma. - Huumorintajuinen herra hän myöskin on siitä huolimatta, että taloudelliset vaikeudet ovat suuret. Kerran Aronin kirjoitettua äidilleen olevansa ilman voita Poppius pahoittelee sitä sanoen syyn olevan siinä, että ei ole ollut ketään varmaa matkalaista, jonka mukana olisi voinut evästä lähettää ja jatkaa sitten leikkisästi: "Mutta koulupoikana ei saakaan syödä niin paljon voita. Vasta ylioppilaalla on etuoikeus syödä voita, tähden ylioppilaita kutsutaankin voijäniksiksi. Kerran Aron on nähtävästi valittanut, että hänen tukkansa lähtee. Tähänkin pulmaan tulee viisas selitys: "Tukkasi lähteminen johtuu varmaan siitä, että työskentelet päälläsi. On kunniakkaampaa tulla hiuksettomaksi kuin ennenaikojaan hampaattomaksi, mikä aina osoittaa, että on työskennellyt etupäässä hampaillaan". - On selvää, että Aronin kehitykseen vaikutti mitä suurimmalla tavalla oleskelu tällaisen sivistyneen, aikaansa seuraavan miehen kodissa, missä hän varmaankin on oppinut myös ruotsin kielen, jota ilman hänellä ei olisi ollut koulunkäyntimahdollisuuksia lainkaan.

Aron oli siis viisivuotias joutuessaan Juvan Huttulaan, kappalaisen puustelliin. Siellä hän sai tiedon ensi aakkoset, ehkäpä pastori itse opetti kirjaimet ja laskennon alkeet. Yhdeksännellä ikävuodellaan Aron lähetettiin Mikkelin ala-alkeiskouluun, jota hän kävi kolme vuotta. Koulu oli ruotsinkielinen. Tältä ajalta varmaankin on Aronin ensimmäinen säilynyt kirje, hieman virheellisellä ruotsinkielellä ja lapsellisella käsialalla kirjoitettu. Siitä käy selville, että Aron voi hyvin ja pyytää äitiä lähettämään marjoja ja nauriita, joita hän söisi niin mielellään. - Kesällä 1854 Aron otetaan oppilaaksi Savonlinnan 5-vuotiseen yläalkeiskouluun, missä hän koulutodistusten mukaan on menestynyt tyydyttävästi. V. 1858 pääsiäisen lähestyessä Aron saa Poppiuksen kirjeen, jossa on mm.: "Toisena pääsiäispäivänä ovat äitisi ja tätisi aikoneet haudata edesmenneen äitisi äidin, niin että sinä silloin voit olla mukana saattamassa hänen kuollutta ruumistaan sen lepopaikkaan" Lukkarin leskelle nähtävästi pidettiin ajan tavan mukaiset kunnon hautajaiset, koska samassa kirjeessä Aron saa luettelon kaupungista tuotavista tavaroista: "1 tuoppi Malaga-viiniä, 1 tuoppi sherryä', ½ tuoppia ranskalaista viiniä, ½ tuoppia arrakkia, ½ tuoppia rommia, 1 laatikko potaskaa. Nämä tavarat saat ottaa kaupasta ja säilyttää pullot hyvin, etteivät mene rikki. . Minun piippuni sinun pitää myös hakea kultasepältä, kuin myös yksi Kardus Turun Geflen Vaakunaa."

Syksyllä 1859 Aron joutuu yhä kauemmaksi kotoa. Yhdessä joidenkin muiden Juvan poikien kanssa hän matkaa kohti Porvoota kievarikyydillä ja kolmipäiväisen, hankalan matkan jälkeen saapuu perille. Hänet hyväksytään oppilaaksi Porvoon lukioon filologiselle linjalle, minkä johdosta Poppius kirjoittaa hänelle pitkän kirjeen lausuen ilonsa sen johdosta, että Aron nyt on lukiolainen. Mutta aineellisetkin asiat vaativat osansa: "Nyt seuraa Sinulle Juutilaisen mukana, jonka Frilander on 6:llla rublalla taannut kunnon mieheksi: I ^mo yksi pytty voitat, 2 ^do samanlainen tuoretta lammaslihaa, hyvin suolattua, 3 ^tio kinkku, palvattua sianlihaa sisäistä käyttöä varten, 4 ^to yksi tynnyri reikäleipää (täytyy avata ja katson, ovatko leivät ehkä homehtuneet), 5 ^to kuivattuja nauriita, 6 ^to turkin papuja, kuivattuja ja leikattuja, 7 ^mo kauraryynejä, 8 ^vo 3 kappaa maltaita. Lopuksi tahdon katsoa, saisitko jonkun verran jauhoja, koska sanot, että rouva Weckman on luvannut leipoa Sinulle. Kun Sinä nyt asut yhdessä Frilanderin ja Helsingin kanssa, niin käy päinsä, että vuorottelette ruuanpidossa ja pidätte itse kukin viikkonne. - Rahaa minä nyt en voi lähettää Sinulle. En voi auttaa sitä, että olen nyt ilman rahaa. Kirjoita kuitenkin milloin tarvitset ja kuinka. paljon. - Sinä kirjoitit, että noin 30 suoritti tutkinnon teidän kanssanne. Kysyisin kuka teistä tuli ultimukseksi ja kuinka korkealla luokkallanne pääsitte, ellei minulla olisi vastenmielisyys kaikkea arvojärjestystä vastaan koulussa ja lukioissa.. Se vaan herättää nuorisossa aikaisin kunnianhimoa, joka on vastenmielinen pahe ja aivan vastakkainen kristilliselle itsensä nöyryyttämisen opille". - Erään toisen ruokalähetyksen mukana P. kirjoittaa, että hän paljon mieluummin lähettäisi rahaa kuin sekalaista ruokatavaraa. Helmikuussa 1860 Aron kirjoittaa äidilleen kertoen, että he ovat alkaneet ostaa ruokaa rouva Ritziltä, joka antaa sam alla hinnalla paljon enemmän ja paljon parempaa kuin Töttermanska. Nähtävästi siis nuoret Juvan herrat eivät aina itse hoidakaan talouttaan.

Niin jatkuu koulunkäynti ja samalla myös kirjeenvaihto. Kerran äiti varoittaa poikaansa menemään luistelulomansa aikana jäälle ja kirkkoherrakin tuumaa: "-- luisteleminen on vähemmän tarpeellista vaikkakin hauskaa." Juvan tapahtumat Aron saa tarkoin tietää, syntymät, kuolemat, sairaudet, onnettomuudet, kinkerit, sairasmatkat, perunannostot, viljanpuinnit, papinmaksujenkannot huonoine tuloksineen jne. Huttulan palveluskunta vaihtuu silloin tällöin. Karoliina-niminen näyttää pysyvän uskollisesti vuodesta toiseen ja lähetävän Aronille pastorin välityksellä terveisiä sekä joskus matkustavaisten mukana kuivattuja nauriita, joita Aron saa kuvitella viikunoiksi. Väliin Vierailee oman pitäjän rovasti Alopaeus rouvineen ja tyttärineen, joskus taas on nimismies Broms ollut talossa. Aronin täti miehensä D. Forssin kanssa on myöskin kerran käymässä tuoden tuliaisiksi piirakoita ja torttuja sekä pastorille viinipullon. Näihin aikoihin rakennetaan Juvale uutta kirkkoa. Rakennusmestari Kuorikoski vaan sattuu putoamaan kirkonmuurilta alas ja loukkautuu vaikeati. Hän makaa kauan surkean sairaana. Kirkko saa kuulema vihreän katon ja tornikin on vihreä. - Aina Poppius muistaa sanoa terveiset Aronin äidiltä samoinkuin myös tervehtää kaikkia Porvoossa olevia juvalaisia koulupoikia ja kertoa, mitä näiden vanhemmille kuuluu. Kerran hänen mielestään ei ole mitään kirjoitettavaa: "Minulla ei ole mitään uutisia Sinulle - koska täällä ei ole tapahtunut mitään kertomisen arvoista. Aurinko nousee aina korkealle taivaalle ja kulkee luojan määräämää tietään. Se ei ole vielä; sammunut taikka pudonnut alas niin kuin Wäinämöisen ja Ilmarisen aikana, mistä tuli pitkä pilkkonen pimiä, niin että ukkojen piti takoa uusi kuu kullasta ja hopeasta, vaikka oli jossakin määrin vaikeata nostaa se ylös."

V. 1861 Poppius menee nainisiin Aronin äidin kanssa. Isäpuoli huolehtii edelleen pojan koulunkäynnistä., vaikka hän väliin kirjoittaakin, ettei vielä tiedä, miten seuraavan lukukauden saa; järjestymään. Hänen terveytensa on heikko; etenkin näkö tekee haittaa, kun toinen silmä on jo mennyttä kalua ja jäljellä olevaakin särkee varsinkin ulkona kylmässä ja tuulessa ollessa. "Pää on kuin rautapannalla puristettu." - Joskus Aronin ruokavarat ovat niin vähissä ettei ole kuin - "vähän vähemmän kuin puoli limppua, mikä olisi riittänyt huomiseen, ehkä ylihuomiseen ja pieni pala voita sekä lihaa viikoksi". Uusi lähetys saapuu kuitenkin ajoissa pelastamaan tilanteen ja rahaakin saapuu silloin tällöin. Jos Aron on kirjeessään pyytänyt kotimatkaa varten kolmea tai neljää ruplaa., isäpuoli lähettää hänelle viisi, jotta hän ei vaan matkalla joutuisi pulaan, sillä "on parempi, että sinulla on muutama kopeekka. taskussasi, kuin että joudut olemaan aivan ilman."

Keväällä 1862 Aronin pitäisi suoritta ylioppilastutkinto. Hän saa huhtikuussa kirjeessä 25 ruplaa: "Osta itsellesi univormu, jos välttämättä sellaisen tarvitset. Suorittaaksesi tutkintoja opettajille et kai tarvitse sellaista. Eiväthän he kuulustele takkiasi vaan sinua itseäsi. - Lainopin tutkinto ei perustu kiiltäviin saappaisiin, sanoi muinoin professori Calonius. Kuitenkin, Sinun pitää kulkea säädyllisesti puetuna. Saat tässä, kuten sanottu, 25 rublaa. Kirjoita, kuinka nämä ovat tulleet perille ja jos sinä yleensä jotakin tarvitset". - Aronin koulutodistukset ovat vuosi vuodelta parantuneet ja ylioppilastutkinnon hän suorittaa arvosanalla kiitoksella hyväksytty.

Syksyllä Aron alkaa opintonsa Helsingin Yliopiston teologisessa tiedekunnissa. Nähtävästi Poppius rahoittaa häntä edelleenkin, vaikka Aronin täti, joka asuu Pietarissa, lähettää hänelle joskus rahaa. Eräässä kirjeessä ( 10.10.-63) Poppius kehoittaa Aronia hakemaan erästä Helsingissä avoinna olevaa opettajan tointa, josta maksettaisiin 800 mk vuodessa. "Sinä saisit silloin olla Helsingissä, ja olisit tilaisuudessa kuuntelemaan professoreja ja jatkamaan opintojasi. Niin teki professori Akiander, joka toimi Helsingin alkeiskoulussa ja niin teki professori Cygnaeus, joka oli Rehtorina koulussa monta vuotta." - Asiasta ei kuitenkaan tainnut tulla mitään, koska siitä ei missään näy mainintaa.

Huhtikuussa 1846 Aronin äiti sairastuu ja Poppius kirjoittaa: "Äitisi, joka sensijaan, että olisi parantunut, on tullut heikommaksi ja ikävöi nyt kovin saada nähdä Sinua, että minä, - vaikkakin toivon sydämestäni, että saisit stipendin, jota ilman et voi tulla toimeen Helsingissä - olen yhtä mieltä hänen kanssaan ja neuvon Sinua tulemaan tänne suoralta kädeltä." Wilhelmiina Poppiuksen elämänlankaa tämä sairaus ei kuitenkaan katkaise. Sen sijaan seuraavan kesäkuun 19 p:nä Aronin isällinen ystävä, lämminsydäminen huoltaja muuttaa manan majoille, ja niin loppuvat kirjeet, joiden lähttäjänä on ollut: "Din tillgifne vän Abraham Poppius".

Tämän jälkeen voimme seurata Aronin vaiheita hänen ja hänen äitinsä välisen kirjeenvaihdon avulla. Syyskuussa 1866 Aron kirjoittaa yleisesti vallitsevasta rahapulasta: "Minä olin ensimmäinen, joka suoritti kuraattorille lukukausimaksun 18 mk 80 penniä, vaikka jo 12 oli sitä ennen ilmoittautunut sekä pyytänyt lykkäystä, mikä kyllä ei millään tavoin todista, että minä olisin rikkain." Velkaa tehden Aron saa yrittää eteenpäin, ja äiti auttaa parhaansa mukaan. Pastorin leski on molempien iloksi saanut ylimääräisen armovuoden, mikä helpottaa tilannetta.

Huhtikuussa 1868 Aron suorittaa jumaluusopin erotutkinnon, minkä jälkeen hän alkupuolella toukokuuta siirtyy Kuopion tuomiokapituliin pastoraalitutkintoon valmistautumaan. Täältä hän kirjoittaa: "On ollut puhetta, että minä aluksi tulisin Liperiin rovasti Europaeuksen luo, jolla kuuluu olevan viisi kappaletta tyttäriä, kauniita ja nuoria." Äidin mielestä Liperi mahtoi olla liian kaukana, koska vähän sen jälkeenm 25.5. Aron kirjoittaa: 'Äidin ei pidä huolehtia minun menostani Liperiin tai minne tahansa; jos siellä on liian vaikeata, on minulla syytä sitä nopeammin hakea sieltä pois." Kesäkuun alussa pastoraalitutkinto on valmis arvosanalla cum laude approbatur, 10 p. kesäk. papiksivihkiminen ja seuraavana päivänä Aron todellakin saa määräyksen ensimmäiseen virkapaikkaansa Liperiin rovasti Europaeuksen ja hänen kauniitten tyttärien luo.

Taimi Kyyrö.

Henkilötietoja.

Vuosikokous 1952

pidettiin Helsingin normaalilyseossa syyskuun 28 päivänä.-. Osanottajia oli jonkin verran vähemmän kuin edellisillä kerrailla. Puheenjohtajana toimi Ilmari Rytkönen. - Sihteeri luki vuosikertomuksen. Rahastonhoitaja esitti vuoden 1951 tilit. Tilinpäätös vahvistettiin ja hallitukselle ja sen rahastonhoitajalle myönnettiin vastuuvapaus. (Selostus raha-asioiden tilasta vuodelta 1951 tulee "Sukusanomain" 3. numeroon).

- Hallituksen ehdotuksesta päätettiin jäsenmaksukorottaa 200 markkaan täysi-ikäisiltä jäseniltä, mutta 16 vuotta täyttäneiden alaikäisten maksu 50 mk jätettiin entiselleen. Korotusta perusteltiin sillä, että rahan arvo on vuodesta 1949, jolloin maksun suuruudeksi tuli 100 mk, huomattavasti laskenut, ja että toiminnan tehostamiseksi tarvitaan enemmän tuloja, jotta ei tarvitsisi ruveta säästöjä kuluttamaan. - Esimies, hallituksen jäsenet ja varajäsenet sekä tilintarkastajat valittiin uudelleen. - Hallitus ilmoitti päättäneensä ryhtyä julkaisemaan monistettua sukulehteä, jonka ilmestymiselle ei kuitenkaan ole pantu määräaikoja.

Virallisten asiain jälkeen kokous sai kuulla Aarne Äyräpään laajan ja perusteellisen esityksen Matti Äyräpäästä, jonka syntymästä viime keväänä oli kulunut 100 vuotta. Sen jälkeen Unto Rytkönen johdatti kuulijansa härkätaisteluihin Etelä-Ranskaan ja päätähuimaaviin vuoristoretkeilyihin Pyreneille. Esitykseen liittyi paljon heijastuskuvia. Sukumuistojen esittelyn aloitti Selma Pankakoski lukemalla runon, jonka Kalle Rytkönen aikanaan tilauksesta on kirjoittanut ja joka on lausuttu Helsingin tyttökoulun V luokan jäähyväisjuhlassa opettajille v. 1895 (p.o. 1897). Muut esitetyt sukumuistot olivat esineitä ja selostetaan ne eri kirjoituksessa. - Kokouksen aikana oli kahvitarjoilu, jonka osanottajat itse kustansivat, paitsi että Hanna ja Aarne Äyräpää lahjoittivat huomattavan määrän pikkuleipää.

- Erikoisuutena mainittakoon, että suvun nuorin jäsen, juhannuksena syntynyt Erkki Peter Lund kunnioitti kokousta läsnäolollaan. Hän näytti olevan tilaisuuteen kaikin puolin tyytyväinen.

Yhdistyksen kokouksen jälkeen uudelleen valittu hallitus kokoontui ja valitsi varaesimieheksi, sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi entiset.

Vuosikokous 1953

pidetään Helsingin normaalilyseossa, Ratakatu 4, sunnuntaina syyskuun 27 päivänä klo 12. (Hallitus kokoontuu samassa paikassa klo 11). Ohjelma koetetaan saada arvokkaaksi.

Tervetuloa.

Jäsenmaksu.

Niitä, jotka eivät vielä ole maksaneet kuluvan kalenterivuoden jäsenmaksua, (aikuisilta 200 mk ja 16 v. täyttäneiltä ala-ikäisiltä 50 mk) pyydetään se suorittamaan kapteeni Kauko Laineelle. Voidaan myös käyttää Anna-Liisa Laineen postisiirtotiliä.

Runo opettajille.

Luettu Helsingin Suomalaisen tyttökoulun V luokan jäähyväisjuhlassa 1897.

On kasvitarha niin kaunoinen,
Se tainta kasvoi kaikenlaista.
Se tarha koulu on, tiedät sen,
Ja taimet kansoa kasvavaista
Ne taimet sanoo:"on meillä jano".
Ne virkistystä, ne vettä anoo.
Vaan toivon sen, ken täyttää, ken?
Ken - jos ei tarhurit taitavat,
He suovat taimille hellän hoivan;
He kyntävät ja he kaivavat
Ja työstä toivovat sadon oivan.
He muokkaa, muokkaa ja käyttää kuokkaa
Ja joka tainta ja joka luokkaa
He hoitaa näin, ain' eteenpäin.
Saa usein tarhurit otella,
Ja nähdä huolen ja nähdä vaivan,
Kun taimet ei tahdo totella,
Vaan omin nokkinsa nousta aivan.
He kaivaa, kaivaa, ei katse vaivaa,
He rikkaruohoja kitkee, raivaa,
He koittavat ja voittavat,
Jo meiltä kohtakin koulu jää,
Vaan eipä teiltä. Taas tainta pientä
Jo kohta kouluhun ennättää
Kuin sadesyksyllä monta sientä,
Taas sama tuttu ja vanha juttu.
Ja tukka harmanee, lauhtuu nuttu,
Mut intonne ei lauhdu se.
Se into olkohon aina uus
Se jotta nuorihin taimiin tarttuu,
Kun heissä into on, ahkeruus,
Niin voimat varttuvi, tieto karttuu.
Kun sydän, kuori on terve, nuori,
On Suomen nuoriso vankka vuori
Ja silloin juur en Suomi suur.

Maiju Pöyhösen ja Selma Europaeuksen tilauksesta kirjoittanut Kalle Rytkönen.